Toimiva ja kevyt hallintorakenne

Perussuomalaisten hallintomallissa on vahvat kunnat sekä kevyt ja hyvin toimiva valtionhallinto. 

Kuntien peruspalvelujen valtionosuuslaki on tarpeellista uudistaa. Se parantaa kuntakentän toimivuutta.

Erityistä väliportaan hallintoa ei tarvita.

Soteuudistus toi väliportaaseen eli maakunnalliselle tasolle edustuksellisen hallintorakenteen, hyvinvointialueet. 

Hyvinvointialueiden johto-, hallinto- ja tukitehtävissä on nykyisin noin 25 500 ihmistä. Heidän palkkakulunsa ovat yhteensä noin 1,7miljardia euroa. 

Nyt keskusta haluaa siihen rinnalle vielä maakuntahallinnon.

Keskustan eilen esittelemä hallintouudistus on aivan mahdoton, ja tulisi kalliiksi veronmaksajille.

Keskustan mallissa ministeriöiden nimi muuttuisi, mutta kokonaisuutena hallinnon määrä kasvaisi. Ministeriöitä ei tosiasiassa lakkautettaisi vaan niiden toiminta säilyisi ennallaan. Sen lisäksi kuntien ja valtion keskushallinnon väliin syntyisi uusi väliportaan hallintokerros.

Jos ministeriörakenne muutettaisiin Ruotsin malliin niin on huomioitava, että Ruotsissa kyllä on jonkun verran pienemmät ministeriöt kuin Suomessa, mutta Ruotsissa on puolestaan virastoja useita kertoja enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa on 200 hallintovirastoa enemmän kuin Suomessa. 

Keskusta on ollut kirjoittamassa kahta edellistä hallitusohjelmaa, Sipilän hallituksen ja Marinin hallituksen ohjelmia. Molempiin näihin hallitusohjelmiin keskusta on vaatinut hallintoa lisääviä ja hallintoa kasvattavia kirjauksia. Ei keventäviä kirjauksia.

Kun vaalit lähestyvät, hallinnon keventämisen tavoite yllättäen nouseekin keskustan puheisiin.

Malli ei ole kuitenkaan millään lailla uskottava, eikä se kestä lähempää tarkastelua. Tärkeintä siinä näyttää olevan väliportaan hallinnon kasvattaminen ja toimintojen lisääminen jokaisella 21 hyvinvointialueella. 

Kaikki muu tuossa keskustan hallintomallissa on hämäystä ja tarkoitettu verhoamaan mallin päätavoitetta, tavoitetta väliportaan hallinnon kasvattamisesta ja uusista hallintorakenteista ja virkarälsseista alueelliselle tasolle.

Väliportaan hallinto eli lääninhallinto on purettu 1980-luvulla. Keskusta koki sen häviönä, ja kepun pitkäaikainen unelma onkin kostaa asia ja rakentaa vankka väliportaan hallinto Suomeen uudelleen. Kepun ehdotuksen tarkoitus on nimenomaan ja ainoastaan kasvattaa väliportaan hallintoa. 

Ministeriöt jäisivät nykyiselleen, ainoastaan niiden nimitys muuttuisi. Hallinnon kokonaismäärä siis kasvaisi.

Ministeriöt tuottavat kaiken kansallisen tason ohjauksen, valmistelevat lainsäädännön ja valmistelevat budjetin eduskunnalle. Keskustan malli jättäisi ministeriöt toiminnallisesti ja mittakaavaltaan ennalleen, mutta muodollisesti toisella nimellä. 

Sen lisäksi tuossa keskustan hallintomallissa väliportaan hallinto kasvaisi huomattavasti nykyisestä.

Valtionhallintoa on kevennetty määrätietoisesti ja pitkällä aikajänteellä. Vuosikymmenien mittaan on lakkautettu yli kaksikymmentä keskusvirastoa, erityisesti sitä toteutettiin 1990-luvulla. Vain muutamia on enää jäljellä. 

Valtionhallintoon riittää yksi hallintokerros eli ministeriöt, ja paikallishallintoon yksi hallintokerros eli itsehallinnolliset kunnat ja niiden yhteistyörakenteet. 

Uutta väliportaan hallintoa ei tarvita eikä siihen ole Suomella varaa. 5,7 miljoonan ihmisen kansa pärjää kahdella hallinnon tasolla, vahvat itsehallinnolliset kunnat ja valtionhallinnon ministeriöt. 

Mahdollisimman vähän virastoja, ainoastaan pakolliset. Julkisia menoja ei ole varaa kasvattaa, kuten keskustan malli tekisi.

Nykyinen hallitus on päättänyt tuottavuusohjelmallaan useiden satojen miljoonien, eli lähes puolen miljardin säästöt valtionhallinnosta. Valtionhallinnon henkilöstöä on vähennetty ja toimintojen määrää supistettu, virastorakennuksia on vähennetty, vuokrasopimuksista luovuttu ja virastoja yhdistelty samoihin tiloihin. Tukitoimia on vähennetty.

Nykyinen hallitus myös lakkautti valtion aluehallintovirastot ja ely-keskukset ja tiivisti niiden tehtävät lupa- ja valvontavirastoon. Tämäkin on siis jo toteutettu asia.

Kunnat tarvitseva uuden valtionosuuslain, tasapuolisen ja yhdenvertaisen valtionosuusjärjestelmän vahvistamaan kuntatasoa.

Vaatiko keskusta hallinnon säästöjä edellinen hallituskaudella ollessaan hallituksessa. Ei vaatinut. Päinvastoin. 

Kun keskusta pääsi vaikuttamaan soteuudistuksen valmisteluun, niin lopputuloksena oli maksimimäärä hyvinvointialueita, 21 hv-aluetta + Hus-yhtymä, eli paljon enemmän hallintorakenteita kuin asiantuntijat suosittelivat. Hyvinvointialueiden hallintoon tuli seitseman kerrosta johtajia, nyt tasoja on pyritty vähentämään ja  hallintorakennetta madaltamaan. Myös hyvinvointialueiden rahoitusmallista tuli katastrofi.

Siinä leikissä loppuivat rahat hyvinvointialueilta ja valtiolta. Tätä sote-hallinnon maakunnallista runkoa keskusta haluaa nyt kasvattaa ja paisuttaa.

Kokemus on osoittanut, että keskusta on kallis puolue suomalaisille veronmaksajille. Aivan liian kallis.

Kuten yhteiskunnan rakentamisessa yleensäkin, myös hallinnon suunnittelussa ja toteuttamisessa on parasta luottaa perussuomalaisiin.

Hyvinvointialueiden rahoituslain tuottamista haasteista.

 

Hyvinvointialueiden rahoituslaki herättää vilkasta keskustelua.

Myös useissa opposition piiristä tuotetuissa kirjoituksessa rahoituslain ongelmat tunnustetaan mutta ei kuitenkaan esitetä ratkaisuja niihin.

Opposition piiristä pyritään tuomaan esille vikaa edellisen hallituksen toimenpiteistä ja tämän hallituksen ministereistä, mutta kuitenkaan ei kyetä esittämään toteuttamiskelpoista korjausehdotusta tilanteeseen.

Keskustan kokenut valtiomies Hannes Manninen toteaa kannanotossaan, että "Nykytilanteessa kannattaa parannusehdotuksissa keskittyä toimintojen uudistamiseen ja kehittämiseen erityisesti perusterveydenhuollossa sekä sairaaloiden työnjakoon".

Näin hallitus on juuri toiminut. Perusterveydenhuollon työn vaikuttavuutta ja tuloksia on kasvatettu hoidon jatkuvuuden parantamisella. Sitä työtä hallitus on ahkerasti tehnyt hallituskauden alkuviikoilta lähtien.

Omalääkärimallin käyttöönotto on keskeisin keino edistää hoidon jatkuvuutta. Hallitus on päättäväisesti edistänyt omalääkäri- ja omahoitajamallia, ohjannut rahaa pilottihankkeisiin hyvinvointialueille, neuvonut, opastanut, ohjannut ja kannustanut. Omalääkärimallin käyttö useissa eri muodoissa on huomattavasti lisääntynyt, ja se on käytössä kaikilla hyvinvointialueilla kautta koko Suomen. Hallitus on siis kehittänyt perusterveydenhuoltoa koko kautensa ajan.

Kun hallitus on tehnyt kaksi ja puoli vuotta lujasti töitä perusterveydenhuollon kehittämisen ja vahvistamisen hyväksi, niin kuitenkin aina tämän tästä opposition edustaja kävelee paikalle kertomaan, että perusterveydenhuoltoa olisi hyvä kehittää. Odottaisin oppositiolta myös omia ratkaisumalleja.

Toisen keinona opposition taholta mainitaan sairaaloiden välinen työnjako. Sitä hallitus on edistänyt terveydenhuoltolain muutoksella ja terveydenhuollon asetuksella. 

Näiden lisäksi on valmistelussa monituottajuuden II-lakipaketti. Kuitenkin on niin, että esimerkiksi Lapissa keskustajohtoinen hyvinvointialue ei halua työnjakoa toteuttaa, vaan on jo pitkään siirtänyt sairaalan toimintoja osa kerrallaan Kemistä Rovaniemelle. Ja lopulta marraskuun kokouksessa aluevaltuusto päätti, että se jättää Kemin sairaalaan erikoissairaanhoitoa vain nimellisen määrän. Sitä keskittävää linjausta luonnollisesti Länsi-Pohjan asukkaat kiivaasti vastustavat. 

Aivan yhtä selvää on myös, että hyvinvointialueen järjestämislain muutoksen eli niin sanottu monituottajuuden paketin Länsi-Pohjan sairaalalle tuomat mahdollisuudet jäävät käyttämättä, koska keskusta johtaa Lapin hyvinvointialuetta. Sille on tärkeintä siirtää hyvinvointialueen toimintaa Rovaniemelle ja jättää Länsi-Pohja kurjistumaan.

Meneillään olevasta arviointimenettelystä on tarpeellista todeta niiden lainsäädännöllinen tausta. Arviointimenettelyn käynnistyminen perustuu hyvinvointialuelakiin. On muistettava että laki ohjaa myös ministeriä ja ministeriöitä. Jos hyvinvointialueen alijäämä kasvaa kohtuuttomaksi ja laissa mainitut ehdot täyttyvät, ministeriön velvollisuus on käynnistää arviointimenettely. Se on laissa ministeriölle kirjattu velvollisuus.

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli oli lähtökohtaisesti todella kehno useammalla eri tavalla. Mallissa kuntatalous on saanut jokerin käteensä hyvinvointialueiden kustannuksella.

Kuntien sote-erä laskettiin kunkin kunnan toteutuneista sote-kuluista juuri ennen hyvinvointialueiden aloittamista eli vuosilta 2021 ja 2022. 

Lapin kansan pääkirjoitustoimittaja 11.12.2025 kuvailee, että sotesiirtymän tarkastelujaksolla 2001-2022 kunnat tinkivät hoidossa, antoivat jonojen kasvaa ja jättivät jopa lakisääteisiä tehtäviä hoitamatta saadakseen kirjanpidossa sotekulut alas ja kunnan siirtymätasauksen positiiviseksi. "Lapin kunnissa on ollut Laphan mukaan huomattavia puutteita jopa lakisääteisten velvoitteiden noudattamisessa. Kunnat ovat siis aliresursoineet palveluitaan, ja sen vuoksi Laphan tulisi nyt järjestää palvelunsa rahamäärällä, joka ei vastaa alueen laskennallista rahoitusta eikä palvelutarvetta."

Ja tuon johdosta kyseiset kunnat saavat valtionosuutensa korotettuna.

Rahoitusmallin rakenteen perusteluna hyvinvointialuelainsäädännössä on sote-siirron tasaaminen sillä tavalla, että kunnista siirtynyt sote-työ ja tulo vastaisivat toisiaan. Asetelma oli altis manipuloinnille ja tarkoitushakuiselle toiminnalle tarkastelujaksolla.

Tehtävien siirtyessä hyvinvointialueille maksuosuus eli kunta-ja yhteisöveron siirto olivat kaikille kunnille tasasuuruisia. Edellinen hallitus viritti maksun suuruuden säätömekanismin  siirtymätasausjärjestelmään.

Jos yksittäinen kunta pystyi osoittamaan että sen toteutuneet sote-menot vuosina 2021-2022 olivat pienemmät kuin laskennalliset sote-menot, se saa siirtymätasaushyvitystä kasvaneina valtionosuuksina. Eli sen siirtymätasaus on plusmerkkinen. Valtionosuudet kasvoivat.

Puolestaan sellainen kunta  jonka sote-menot kirjanpidossa olivat vuosina 2021-2022 suuremmat kuin laskennallinen tarve, menettää valtionosuuksia.

Kunkin kunnan plus- tai miinusmerkkiset siirtymätasaukset pienenevät siirtymätasausvuosien aikana 2029 mennessä, mutta osa niistä jää pysyväksi.  

Kuntien valtionosuuksiin vaikuttavat sote-siirrot, jotka on laskettu vuosien 2021 ja 2022 kuntien toteutuneiden sotekustannusten perusteella. 

Jos siis toteutuneet sotekulut olivat pienemmät kuin laskennalliset sote-kulut noina vuosina, rahoituslain tasausmekanismi kasvattaa kunnan valtionosuutta. Jos taas toteutunut kulu oli suurempi kuin laskennallinen sote-kulu, kunta menettää valtionosuuksia.

Siirtymätasausvuodet tasaavat tuota edellä kerrottua vaikutusta, mutta osa vaikutuksesta jää pysyväksi.

Hyvinvointialueen siirtymätasaus puolestaan muodostuu alueen kuntien yhteenlaskettujen vuosien 2021 ja 2022 sote-menojen funktiona.

Lapin hyvinvointialueen siirtymätasaus on negatiivinen sen seurauksena, että Lapin kuntien kirjanpidolliset sote-menot yhteenlaskettuna olivat tarkastelujaksolla vuonna 2022 pienemmät kuin hyvinvointialueen laskennalliset sote-menot. Lapin hyvinvointialueelle muodostui negatiivinen siirtymätasaus, jonka mittakaava on kymmeniä miljoonia euroja. Lapissa oli siis liian monta kuntaa jotka juuri ennen hyvinvointialueiden aloittamista hoitivat sote-palvelunsa summalla joka oli alle laskennallisen rahoitustarpeen.

Ja sen vuoksi Lapin hyvinvointialueen siirtymätasaus on negatiivinen ja negatiivisen siirtymätasauksen vuoksi sen vuosittainen rahoitus kymmeniä miljoonia euroja pienempi kuin sen laskennallinen rahoitus olisi.

THL:n tutkimukset ja tilastot osoittavat, että kuntien välillä on terveyseroja ja vastaavasti eroja sosiaali- ja terveyspalvelujen käytössä ja niiden tarpeessa. Se on tosiasia. 

Mutta yhtälailla on totta, että hyvinvointivaltion tehtävä on tasata väestössä vallitsevia terveyseroja eli parantaa ja kohentaa sen väestönosan tilannetta jolla on eniten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Ja taata kaikille riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Se on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän päätehtävä.

Aivan selvästi solidaarisuuden ja yhteisvastuullisuuden tavoite on kokonaan unohtunut hyvinvointialueiden rahoituslain laatijoilta, siis edelliseltä hallitukselta.

Tärkeintä näyttää olleen että kunnilla on mahdollisuus voittaa. Vaikka sen seurauksena on ollut esimerkiksi Lapin osalta hyvinvointialueen rahoituksen vajaus suhteessa koettuun todelliseen palvelujen tarpeeseen sekä laskennalliseen rahoitustarpeeseen. Molempiin.

Poistamalla tasausmekanismit Lapin hyvinvointialueen rahoitus kasvaisi kymmeniä miljoonia euroja. Samalla kuntien tasausmekanismin poistaminen, eli valtionosuuksien kytkennän poistaminen menneisyyden tilastointijakson sote-menoista, tarkoittaisi sitä että useiden Lapin kuntien valtionosuudet pienenisivät. Mutta toisaalta useiden kuntien valtionosuudet kasvaisivat.

Kemi on yksi niistä joiden valtionosuus kasvaisi. 

Myös soten alla, tarkastelujaksolla 2021-2022, Kemi hoiti potilaansa, piti jonot lyhyenä ja tuotti lakisääteiset palvelut. Toimi tunnollisesti. Sen seurauksena Kemin sote-menot olivat suuremmat kuin laskennallinen rahoitustarve, mikä puolestaan johti valtionosuuksien pienenemiseen. Valtionosuudet putosivat suorastaan nollan alapuolelle, ne ovat siis negatiiviset. Kemi joutuu maksamaan valtiolle sen seurauksena, että hoiti sote-tehtävänsä asiallisesti myös hyvinvointialueuudistusta edeltävällä tarkastelujaksolla.

Kunnan velvollisuus on joka tilanteessa tuottaa laissa säädetyt palvelut ja edistää asukkaidensa hyvinvointia.

Voidaan hyvällä syyllä todeta että hyvinvointialueen rahoitusmalli, sen lisäksi että se ei ole riittävällä tavalla solidaarinen eikä yhteisvastuullinen, se myös lisää hyvinvointi-ja terveyseroja eikä suinkaan vähennä niitä.

Lapissa on enemmän kuntia jotka voittivat sote-erien laskentamallissa itselleen lisää valtionosuutta kuin niitä, jotka menettivät. Kaikkien tasausten nollaaminen tarkoittaisikin sitä, että vaikka hyvinvointialue voittaisi ja saisi laskennallisen rahoituksensa, niin kuntatasolla yhteenlaskettuna Lapin kunnat menettäisivät valtionosuuksia. Se olisi osuus, joka menisi hyvinvointialueen rahoituksen kasvattamiseen.

Yhteenlaskettuna Lapin kuntien sote-+pela- menot tuolloin tarkastelujaksolla 2021-2022 olivat pienemmmät kuin niiden yhteenlaskettu rahoituksen laskennallinen tarve, minkä vuoksi Lapin hyvinvointialue sai negatiivisen siirtymätasauksen ja laskennallista tarvetta pienemmän rahoituksen.

Lapissa on 21 kuntaa.

Viittaan tässä arviossa nyt Lapin Kansan pääkirjoituksessa kertomaan, jota edellisessä kommentissani siteerasin.

Siirtymätasauksen suhteen kunnat voidaan pelkistäen jakaa kolmeen ryhmään.

1) Ne joilla on negatiivinen siirtymätasaus. Näiden sote-menot hyvinvointialueuudistuksen alla 2021- 2022 olivat suuremmat kuin laskennallinen määrärahatarve. Nämä menettävät valtionosuuksia.

Tähän ryhmään kuuluu eritoten Kemi.

2) Ne kunnat joiden tosiasialliset sote-menot tuolla edellä mainitulla tarkastelujaksolla olivat pienemmät kuin laskennallinen määrärahan tarve. Näillä on positiivinen siirtmätasaus eli niiden valtionosuudet kasvoivat positiivisen siirtymätasauksen seurauksena.

3) Ne kunnat, jotka tarkastelujaksolla 2021-2022 eri keinoilla painoivat sote-kulunsa tilapäisesti alas saadakseen positiivisen siirtymätasauksen ja sitä kautta lisäystä valtionosuuksiinsa.

Kuntaryhmän 3 saama lisäys valtionosuuksiinsa ei siltä osin heijasta hyvinvointialueen palvelutarpeen edellyttämää rahoitusta. Tämä kolmas ryhmä on aiheuttanut Lapin alueen palvelutarpeen ja Lapin hyvinvointialueen saaman rahoituksen välillä olevan suurinumeroisen eron.

Lapin hyvinvointialueelta sen saaman negatiivisen siirtymätasauksen vuoksi puuttuvia rahoja ei siis tule etsiä muiden hyvinvointialueiden taseista. Asia selittyy rahoituslain kytkennällä Lapin kuntien sote-eriin ja niiden tasausjärjestelmään.

Tilannetta ei helpottanut hyvinvointialueen ylisuureksi virittämä kulupuoli hallinnon osalta. Seitsemän kerrosta johtajia.

Nyttemmin tavoitteena on vähentää tasojen määrä neljään-viiteen kerrokseen.

Kunnilla on vahvoja poliittisia puolustajia.

Korotettuja valtionosuuksia, niillä kunnilla joilla niitä on, pidetään saavutettuna etuna, joihin ei saa kajota.

Olkoonkin että nousu on voinut johtua sote-menojen tarkoitushakuisesta painamisesta pienemmäksi tilastointijaksolla. Ja vaikka, niin kuin aikaisemmin kerroin, rahoituksen asetelma on epäsolidaarinen ja jopa terveys- ja hyvinvointieroja lisäävä.

Sote-häntien eli menneisyyden sote-menojen vaikutusten poistaminen valtionosuuksista pyrittiin toteuttamaan kuntalakia muuttamalla. Lainsäädäntöhanke pysähtyi hallituspuolueen poliittiseen vastustukseen. 

Oppositio on moneen otteeseen moittinut itse tekemäänsä rahoituslakia. Mutta sieltä ei ole kyetty  esittämään toteuttamiskelpoista mallia, jolla asia korjataan kustannusneutraalisti.

Hyvinvointialuen kertyneen alijäämän anteeksianto, mikä on ollut esillä, jättäisi sekin käyttötalouden velan kuitenkin edelleen rasittamaan julkista velkamäärää.

Hyvinvointialueiden talousahdinko tulisi oikaista pian. Ainoastaan kustannusneutraalit mallit ovat realistisia. Oppositiolla ei ole tarjota ratkaisuja, vaikka ongelma on nykyisten oppositiopuolueiden aiheuttama.

Rahoituslain III-paketti on lausuntokierroksella.

Lapin hyvinvointialueen talousongelmat saadaan kyllä vuosien mittaan korjaantumaan. Se ei tosin näytä hyödyttävän Meri-Lappia. Koska Lapin hyvinvointialueen johdossa olevan keskustan politiikka keskittää resurssit ja toiminnot Rovaniemelle ja deprivoi ja hyödyntää Meri-Lapin aluetta. Tämä on koettua todellisuutta. 

Hallinnon kehittämisen tavoitteet ja budjettiehdotus 2026

 

Valtiovarainministeriö budjettiehdotuksessaan vuodelle 2026 ehdottaa opetushallituksen lakkauttamista ja keskusviraston toimintojen siirtoa osaksi opetus- ja kulttuuriministeriötä.

Hallintoa on pyritty uudistamaan ja kehittämään ja rationalisoimaan jo useiden vuosikymmenien ajan. Hallinnon rakenteita on uudistettu ja selkeytetty myös lakkauttamalla keskusvirastoja. Niiden tehtäviä on yhdistetty ministeriöihin ja muihin jäljellejääviin keskusvirastoihin. Nyt toiminnassa on kahdeksan keskusvirastoa.

Suomessa on 35 vuoden aikana eli vuodesta 1990 alkaen lakkautettu seuraavat 19 keskusvirastoa. Suluissa lakkautusvuosi): Rakennushallitus 1995, posti- ja telehallitus 1990, lääkintöhallitus 1991, tullihallitus 2013, merenkulkulaitos 2009, tielaitos 2001rautatiehallitus 1990, metsähallitus 1994, kouluhallitus 1991, ammattikasvatushallitus 1991, asuntohallitus 1993, sosiaalihallitus 1991, verohallitus 2010, vesi- ja ympäristöhallitus 1995, maatilahallitus 1993, ilmailuhallitus 1991, elinkeinohallitus 1990, työsuojeluhallitus 1993 ja sosiaali- ja terveyshallitus 1992.

Eli ehdotuksessa opetushallituksen lakkauttamisesta ja sen tehtävien liittämisestä opetus- ja kulttuuriministeriöön ei ole mitään uutta ja erikoista. Se olisi vain yksi johdonmukainen vaihe vuosikymmenien mittaisessa kehityksessä ja jatkumossa.

Monimutkaiset ongelmat ja vuorovaikutuksen tarve

Valtiontalouden tarkastusviraston on näkökulmat-julkaisussaan Hallinnon kehittäminen elää ajassa (2021) tarkastellut valtion keskushallinnon kehittämistarpeita ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Valtiovarainministeriön ehdotus löytää tukea myös tästä tarkastelusta.

Hallinnon kehittämistä pohtivissa työryhmissä kritiikki keskusvirastoja kohtaan on alusta lähtien kohdentunut rakenteiden byrokraattiseen luonteeseen ja siihen, että keskusvirastot ovat poliittisen ohjauksen osalta varsin ulkokehällä. Keskusvirastot ovat suorastaan poliittisen ohjauksen ulottumattomissa.

Valtiovarainministeriön ja valtioneuvoston kanslian yhteishankkeessa Ohjausjärjestelmän kehittäminen 2013 - 2014 (Ohra-hanke) selkeästi tunnistettiin ja vahvistettiin käsitys hallinnon ja politiikan kietoutumisesta yhä tiukemmin ja väistämättä yhteen. Asia, johon täytyy sopeutua.

Politiikkavalmistelun taustalla on myös ollut käynnissä keskustelu siitä, että yhteiskunnan ongelmat muuttuvat yhä kompleksisemmiksi. Hallinnossa tunnistetaan melko laajasti käsitys niin sanotuista ilkeistä ongelmista. Niihin ei ole löydettävissä vain yhtä hyväksyttävää ratkaisua. Usein yhden asian ratkaiseminen johtaa toisen ongelman syntyyn. Yksikään taho ei pysty ratkomaan kompleksisia ongelmia yksinään.

Ongelmien kompleksisuus syntyy asioiden keskinäisestä riippuvuudesta. Asioiden ja ilmiöiden keskinäisriippuvuus yhdistettynä siihen, että muutos yhteiskunnassa on nopeaa, ja tiedon merkitys ja tiedon määrä ovat kasvaneet suorastaan räjähdysmäisesti, tekee poliittisen päätöksenteon yhä vaativammaksi. Vuorovaikutuksen merkitys on kasvanut.

Ministeriöt ja niiden poliittiset päätöksentekotasot ovat jatkuvan vuorovaikutuksen piirissä. Keskusvirastot puolestaan eivät sitä ole lainkaan samassa mittakaavassa.

Myös keskustelu päätöksenteon tietopohjasta ja tarpeesta hahmottaa tulevaisuuksia ennakoivasti on jatkunut ja voimistunut. 

Suomessa jatketaan pitkäjänteistä ja systemaattista uuden hallinnan kehittämistä. Ajankohtainen kehittämistyö kohdistuu julkisen hallinnon kyvykkyyteen hallita ja ohjata yhteiskunnan systeemistä muutosta.

Käynnissä olevissa hallinnon kehittämishankkeissa on tunnistettu, että ongelmia ei voida enää ratkaista vain reaktiivisesti ja perinteisillä keinoilla. Päätöksenteko ei enää noudata totuttua lineaarista etenemismallia suunnittelusta valmistelun ja päätöksenteon kautta seurantaan.

Politiikan tavoitteet toteutuvat yhä enemmän vuorovaikutuksessa yhteiskunnan eri toimijoiden kesken, verkostojen johtamisen sekä kokeilevuuden kautta. Perinteiset hallinnon keinot ovat myös usein hitaita, työvoimavaltaisia ja kalliita. Vanhat järjestelmät ja toimintatavat eivät toivotulla tavalla tuota ratkaisuja ilkeisiin, monimuotoisiin ongelmiin. On tunnistettu tarve systeemiselle muutokselle ja ennakoivammalle hallinnolle, jossa ajattelutapa muuttuu institutionaalisesta ongelmakeskeiseksi ja tarkoitusperustaiseksi. 

Tässä ministeriöt ovat vahvempia kuin keskusvirastot.

Systeeminen lähestymistapa merkitsee usein sitä, että kansalaiset ja uudenlaiset toimijat otetaan mukaan päätöksenteon valmistelunprosesseihin. OECD:n mukaan tämä on yleinen kansainvälinen suunta, jonka taustalla ovat muun muassa kiihtynyt muutostahti ja kasvaneet epävarmuudet.

Valtioneuvoston TEAS -hankkeessa tuotetun tulkinnan mukaan avaimet ilmiölähtöisempään ja systeemisempään hallintaan ovat jo olemassa, mutta niiden hyödyntäminen on vasta alkuvaiheessa.

Kuljetaan kärjessä ja tehdään oikeita asioita.

 

Lähteitä: Hallinnon kehittäminen elää ajassa. Katsaus hallinnon kehittämiseen ja tarkastustoimintaan

Valtiontalouden tarkastusviraston näkökulmia 1/2021

Sosiaali- ja terveysministeriö lisää rahaa nuorten hyvinvoinnin tukemiseen

Tuoreilla päätöksillään sosiaali- ja terveysministeriö lisäsi rahaa ja vahvaa tukea lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen.

Juhannuksen alla sosiaali- ja terveysministeri teki lukuisia valtionapupäätöksiä, joilla se kohdensi 10 miljoonaa euroa valtionapua terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. 

Lisäksi THL:n kautta on kanavoitu 11,3 miljoonaa euroa valtionapuina Terveyden edistämisen määrärahaa,

Hankerahaa nopeasti saavutettavaan mielenterveysapuun

Sosiaali- ja terveysministeriö on päättänyt lisätä matalan kynnyksen mielenterveysapuun 2 miljoonaa euroa.

Summalla rahoitetaan kymmentä hanketta, joissa lisätään matalan kynnyksen mielenterveysapua. Hankkeita toteutettavat järjestöt eri puolilla Suomea, myös Lapissa ja Kemi-Tornion alueella.

Tavoitteena on matalan kynnyksen mielenterveysavun toimintamallien ja käytänteiden pysyvä juurtuminen niin, että eri ikäiset ihmiset voivat saada helposti apua ja tukea mieltä kuormittaviin arjen tilanteisiin. Keskeistä on myös tiivistää järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyötä mielenterveyden tuen asioissa.

Tukea saa myös Suomen Punaisen Ristin Lapin piiri, Mielen tila - matalan kynnyksen mielenterveysapu -hankkeelle.

Ministeriöltä hankerahaa päihdehaittojen ehkäisyyn

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) myönsi myös 3,15 miljoonaa euroa valtionavustuksina nuorten huumekuolemien ja päihdehaittojen ehkäisemiseen. Avustukset ovat osa hallituksen ohjelmaa, jolle on varattu yhteensä 10,9 miljoonan euron rahoitus vuosille 2025–2027.

Hankekokonaisuuden tavoitteena on, että nuorille suunnattu päihde- ja riippuvuuspalvelujärjestelmä toimii hyvinvointialueilla sujuvasti ja nopeasti myös moniviranomaisyhteistyössä 

THL:n suositusten mukaisesti, ja nuorille tarkoitettujen päihde- ja riippuvuusongelmiin suunnattujen hoitomenetelmien käyttöönotto paranee.

STM vastaanotti yhteensä 22 hakemusta, jotka arvioitiin yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Rahoitusta myönnetään kaikille rahoitusta hakeneille hyvinvointialueille päihteiden vastaisen työn hankkeiden käynnistämiseen.

Avustus on käytettävissä 30.6.2027 asti. Hankkeille voi hakea jatkorahoitusta seuraavassa valtionavustushaussa vuoden 2025 lopuun mennessä.

 Ministeriltä tukea työllistymiseen, suun terveydenhuoltoon ja terveellisiin elintapoihin.

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi Terveydeksi-ohjelmasta määrärahaa tuetun työllistymisen ja suun terveydenhuollon edistämisen työhön sekä tukea terveellisten elintapojen omaksumiseen sekä omahoitoon.

Ministeriö myönsi rahaa 4,85 miljoonaa euroa valtionavustuksia 12 hankkeelle eri puolille Suomea. Myös Lapin hyvinvointialueelle.

Terveydeksi - kansallisen terveys- ja hyvinvointiohjelman tavoitteena on vähentää väestöryhmien välisiä terveys- ja hyvinvointieroja sekä kansansairauksia vaikuttamalla riskitekijöihin, kuten tupakointiin, alkoholinkäyttöön, ruokavalioon, liikkumattomuuteen ja ylipainoon, sekä yksinäisyyteen.  

Ohjelmassa tuetun työllistämisen IPS-toimintamalli laajenee kolmelle uudelle alueelle 

Tuetun työllistymisen IPS-toimintamalli (Individual Placement and Support) edistää mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden pääsyä työmarkkinoille ja työelämässä pysymistä. 

IPS-toimintamalli perustuu vahvaan kansainväliseen tutkimusnäyttöön ja laatukriteereihin. Se on osoittautunut tehokkaaksi sekä työllistymisen että ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. 

Valtionavustuksella tuetaan IPS-mallin käyttöönottoa osana hyvinvointialueiden psykiatrisia palveluja ja kuntoutuspalveluja niillä alueilla, jotka eivät vielä ole ottaneet mallia käyttöönsä.

Suun ennaltaehkäisevän terveydenhuollon hankkeet alkavat kuudella hyvinvointialueella, joista Lapin hyvinvointialue on yksi.

THL:n kautta 11,3 miljoonaa euroa Terveyden edistämisen määrärahaa valtionapuina

Ministeriön kautta ohjatun valtionavustusten lisäksi myö Terveydeb ja Hyvinvoinnin laitos kanavoi valtionapua terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. THL:n kautta ohjataan tänä vuonna 11,3 miljoonaa euroa Terveyden edistämisen määrärahaa valtionapuina

Terveyden edistämisen määrärahahaussa on nuorten katuväkivallan ehkäisyn, turvallisuuden edistämisen ja nuoriin kohdentuvan erityisen huolenpidon painopistehakuja rahoitettiin 2,5miljoonaa euroa. 

Terveyden edistämisen kaikkiaan 11,3 miljoonan euron määrärahan valtionavustukset toteutti sosiaali- ja terveysministeriön alainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Linkit ministeriön tiedotteisiin:

https://stm.fi/-/matalan-kynnyksen-mielenterveysapuun-2-miljoonaa-euroa-10-hanketta-alkaa-eri-puolilla-suomea-

https://stm.fi/-/terveydeksi-ohjelman-hankkeet-alkavat-tukea-tyollistymiseen-suun-terveyteen-ja-elintapamuutoksiin-

https://stm.fi/-/hallitus-pyrkii-ehkaisemaan-nuorten-huumekuolemia-ensimmaiset-valtionavustukset-myonnetty

Hyvinvointialueille harkinnanvarainen kahden vuoden lisäaika alijäämän kattamiseen.

Hyvinvointialueille harkinnanvarainen kahden vuoden lisäaika alijäämän kattamiseen.  

Valtiovarainministeriö valmistelee hyvinvointialueiden talouden ohjauksen sääntelyyn väliaikaisen täydennyksen.

Sen myötä täysimääräisesti talouttaan tasapainottaville hyvinvointialueille voidaan tarvittaessa myöntää kaksi vuotta lisäaikaa alijäämän kattamiseen.

Tuossa ryhmässä edellytyksenä on että vuoden 2025 tilinpäätöksen tulee olla ylijäämäinen. Siinä tapauksessa hyvinvointialueen on mahdollista saada valtiovarainministeriöltä kaksi vuotta lisäaikaa vuosien 2023 ja 2024 alijäämien kattamiseen.

Lapin hyvinvointialueelle tehtiin joulukuussa 2024 talousarvio, jonka mukaan vuoden 2025 tilintäätös tulee olemaan ylijäämäinen. Se ei ole kuitenkaan toteutumassa, vaan Laphan oman ennusteen mukaan vuoden 2025 tilinpäätös tulee olemaan yli 20 miljoonaa alijäämäinen. Jo vuosina 2023 ja 2024 kertyneen 177 miljoonan euron alijäämän lisäksi. Sen vuoksi Lapin hyvinvointialue ei päässyt tuohon kahden vuoden jatkoajan ryhmään.

Tuo alla oleva kuva ehkä havainnollistaa sitä, minkä vuoksi valtiovarainministeriö asetti kolme hyvinvointialuetta arviointimenettelyyn.

Kun asukasta kohti laskettu kertynyt alijäämä koko Suomen tasolla on 438 euroa, niin kolmella arviointimenettelyn piiriin joutuneella hyvinvointialueella tuo asukaskohtainen alijäämä on lähellä tuhatta euroa tai yli sen.

Tässä on hyvä huomata myös se, että Lapin hyvinvointialue ei ole hakenut lisärahoitusta, vaikka siihen on ollut mahdollisuus.

Arviointimenettelyn alkamista ei sinällään kannata pysähtyä liiaksi murehtimaan, vaan on parasta katsoa ja ottaa askeleita eteenpäin.

Valtiovarainministeriön on noudatettava voimassaolevia sote-lakeja. Voimaanpanolaki velvoittaa ministeriötä arvoimaan kertyneiden alijäämien tilanteen keväällä 2025, kun vuosien 2023 ja 2024 tilinpäätökset ovat käytössä.

Tämä hallitus ei ole ehtinyt muuttaa kaikkia soten rahoitussäännöksiä, vaikka on tehnyt paljon. Oikaissut sote-häntien negatiiviset kytkennät kuntien valtionosuuslainsäädäntöön. Ja on oikaisemassa pelastustoimen rahoituksen Lapille voitolliseksi (esitys on lausuntopalvelussa julkisena, jos joku haluaa tutustua).

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmän muutoksia valmistelevassa työryhmässä on asialistalla myös tasausjärjestelmä.  Eli edellisen hallituksen tekemän rahoituslain siirtymätasausmekanismi, jota mm Lapin hyvinvointialuejohtaja on toistuvasti moittinut. Ja sanoo sen olevan Lapille epäedullinen. Tämä muutoshanke löytyy VN:n hankeikkunasta julkisena, jos joku haluaa siihen tutustua.  

Täytyy kyllä ihmetellä, että vuonna 2021 silloinen hallitus on jättänyt Lapin edut valvomatta. 

No, tämä hallitus korjaa asiat palanen kerrallaan. Ja tuo sillä tavalla rahaa lisää Lappiin.

Arviointimenettelyyn joutumisesta  käytännössä seuraa, että tilanne antaa hyvinvointialueelle pari vuotta lisäaikaa alijäämän kattamiseen.

Itä-Uudenmaan hyvinvointialuejohtaja Max Lönnqvist sanoi Ylen haastattelussa että arvointimenettelyyn joutuminen oli heille varsin odotettu päätös. Max Lönnqvist toteaa haastattelussa, että arviointimenettely on mahdollisuus, millä voi saada kaksi vuotta lisäaikaa talouden tasapainottamiseen.

Tässä alla on kaavio asukaskohtaisesta alijäämästä, joka havainnollisesti kertoo miksi kunta- ja alueministeri Ikonen on joutunut asettamaan Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen ja Lapin hyvinvointialueet arviointimenettelyyn. Nuo kuusi suurimman alijäämän hv-aluetta ovat olleet VM:n  ennakoivan ohjauksen piirissä lokauusta 2024.

Kolme niistä joutui nyt hyvinvointialuelain mukaiseen arviointimenettelyyn. Näiden kolmen alueen itsenäisyys tulee kapenemaan.

Jos järjestelmä olisi kuntayhtymäpohjainen, kuten perussuomalaiset esitti, tältä ikävältä seuraukselta olisi säästytty.

Asukasta kohti laskettu kumulatiivinen alijäämä.

Lappi.              -1016 €

Keski-Suomi.     -919 €

Kanta-Häme.    -643 €

Satakunta.         -504 €

Itä-Uusimaa.     -835 €

Vantaa-Kerava. -627 €

Koko maa.          -438 €

Lähde: STM, grafiikka: Risto Laine / Yle

Hallitukselta kymmenien miljoonien lisärahoitus Pohjois-Suomeen

Hallitus lisää Pohjois-Suomen rahoitusta kymmenillä miljoonilla euroilla. Tuki parantaa alueen vetovoimaa.

Hallituksen huhtikuussa 22-23 päivä puoliväliriihessä tekemiä päätöksiä on alettu viemään toteutukseen. 

Puoliväliriihessä hallitupuolueet päättivät Itäisen ja Pohjoisen Suomen ohjelmien strategisten toimenpiteiden käynnistämisestä. 

Ohjelmat sisältävät toimenpiteitä muun muassa kestävään kasvuun ja uudistaviin investointeihin, matkailuun, osaamiseen, turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen sekä alueiden saavutettavuuden kehittämiseen. 

Hallitus kohdentaa ohjelmien toimeenpanoon 16 miljoonan euron suuruisen alueiden elinvoimaa tukevan määrärahan. Suurilla, ylimaakunnallisilla hankekokonaisuuksilla haetaan laajaa vaikuttavuutta ja alueiden välisen yhteistyön vahvistamista.   

Ohjelmien toimeenpano kestää koko hallituskauden, ja osa toimenpiteistä jatkuu myös sen jälkeen. Hallitus teki kehysriihessä konkreettisia päätöksiä lukuisten toimenpiteiden edistämisestä.

Toteutuksessa korostuu elinkeinoelämän, alueiden, kaupunkien ja kuntien, korkeakoulujen ja valtion välinen yhteistyö ja yhteistyön tiivistäminen. 

Pohjoisen ohjelma toteutukseen

Pohjoisen ohjelman strategisista toimenpide-ehdotuksista saadaan nyt tärkeitä ensimmäisen vaiheen hankkeita pian toteutukseen.

Pohjoisen Suomen ohjelman toteutuksen liikkeellelähdön varmistamiseksi hallitus teki puoliväliriihessä linjauksia ja strategisten toimenpiteiden rahoituspäätöksiä. 

Hallitus panostaa ensi vaiheessa liikenneyhteyksiin ja saavutettavuuteen.

Hallitus esitti kasvuriihessään pohjoiseen 20 miljoonaa euroa hankkeelle, jossa aloitetaan suunnittelu eurooppalaisen raideleveyden ulottamisesta Ruotsista Suomeen. 

Rail Nordica -hanke on pitkän aikavälin hanke, jolla edistetään liikkuvuutta ja huoltovarmuutta. Hanke vahvistaa myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä vastaa Naton tarpeisiin. Hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyy tänä vuonna. Siinä suunnitellaan yhteys Haaparanta-Tornio-rajanylityspaikalta Kemiin.

- Riihessä päätettiin myös, että kuluvan vuoden aikana laaditaan Suomen johdolla Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen Pohjoisten alueiden strateginen yhteistyöohjelma. 

Tässä työssä määritellään Norjan, Ruotsin ja Suomen Pohjoisen ohjelmien ja strategioiden välinen kokonaisrakenne tukemaan alueiden välistä yhteistyötä.

Tukea huipputeknologian kehittämiseen

Hallitus päätti myös edistää 6G-tutkimusta ja osaamisen kaupallistamista ja hyödyntämistä pohjoisessa Suomessa. Rahoitus siihen varataan vuoden 2025 lisätalousarvioissa. 

Valtion, Oulun yliopiston ja muiden keskeisten tahojen kanssa käynnistetään hankekonsortio, jolla varmistetaan 6G-osaamisen kehittyminen Suomessa. Tavoitteena on edelleen vahvistaa Suomen asemaa langattomien teknologioiden huippumaana. 

Matkailuveron alueellinen kokeilu

Lapin matkailu kasvaa ennätyksellisessä kasvuvauhdissa. Lapissa kestävän matkailun kasvunäkymät ovat kuitenkin hyvät. Kestävän matkailun edistämisessä matkailijoita, matkailuyrityksiä ja kuntia pyritään sitouttamaan vastuullisuuteen eri keinoin alueilla. Kestävyyden edistämisessä on osoittautunut tärkeäksi parantaa matkailun paikallista hyväksyttävyyttä. 

Kestävän matkailun osalta hallitus päätti toteuttaa alueellisena kokeiluna lakiin perustuvan matkailuveron eli matkailijamaksun. Ensivaiheessa hallitus selvittää sen toteuttamisedellytykset.

Matkailuveron selvityksessä tulee huomioida oikeudelliset edellytykset ja sekä muut lainsäädännölliset sekä kuntataloudelliset kysymykset.

Kehysriihessä hallitus päätti myös turvata maakuntalentojen jatkumisen alkuvuoteen 2028 saakka. Lennot Kemi-Tornion kentälle jatkuvat hallituksen tuella. Päätös täysimittaisesta valtion tuesta maakuntalennoille vahvistettiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 20.5.

Tänään 22.5. hallitus teki päätöksen vuokrata Puolustusvoimien logistiikkarykmentin käyttöön 3,5 jalkapallokentän kokoisen toimitilan Kemin Veitsiluodosta. 

Se tuo puolustusvoimien läsnäoloa ja uusia työpaikkoja Kemiin.

Mitä SITRAn tuore raportti kertoo hyvinvointialueiden hallinnosta.

Sitran teettämän selvityksen mukaan hyvinvointialueiden hallintoa on mahdollista keventää.

Hyvinvointialueet voivat sujuvoittaa päätöksentekoa muun muassa vähentämällä toimielinten määrää ja selkiyttämällä niiden rooleja.

Tuore selvitys osoittaa, että hyvinvointialueilla päätöksentekoon osallistuvien toimielinten määrä vaihtelee selvästi.

Lääninhallinto purettiin Suomesta 1980-luvulla. Tuota väliportaan hallinnon uudistusta oli valmisteltu pitkään.

Väkimäärältään Suomen kokoinen valtio eli 5,5 miljoonainen kansa ei tarvitse kovin montaa päällekkäistä hallinnon tasoa.

Lääninhallinnon lisäksi 1990-luvulta lähtien on lakkautettu yli 20 keskusvirastoa.

1980-luvulla puretussa lääninhallinnossa erityisesti Keskustalla ja sen edunvalvontakoneistolla oli paljon valtaa, läänityksiä, asemia ja virkoja, sekä tiukka ote väliportaan hallinnon kautta kulkeviin rahavirtoihin.

Kun edellinen hallitus päätti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta, se valitsi hyvinvointialueiden lukumääräksi 21 hyvinvointialuetta. Päätös oli poliittinen.

Esillä olleista vaihtoehdoista edellinen hallitus päätyi valitsemaan lukumäärältään kaikkein suurimman vaihtoehdon. 

Useimpien asiantuntijoiden mielestä hyvinvointialueiden määrä on epätarkoituksenmukaisen suuri.

Sitran tuore 28.2. julkaistu raportti kertoo meille, että hyvinvointialueiden luottamuselinorganisaatio on raskas, ja toimielimiä on paljon. Ja että organisaatiota tulisi keventää. 

Sitran selvityksessä ei oteta kantaa hyvinvointialueiden viranhaltijaorganisaatioon. Kokemuspohjaisesti sen raskaudesta voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä. Se on suuri ja moniportainen.

Hyvinvointialuiden organisaatioiden tulisi olla keveitä, ketteriä ja joustavia palvelujärjestelmäorganisaatioita. Sellaisena ne ovat tarkoituksenmukaisia.

Organisaatioissa ei tulisi olla itsetarkoituksellista hallintorakennetta. Eli sellaista itse itsensä työllistävää, itsehallinnollisen demokratian toteutumisen kannalta ja palvelujen järjestämisen kannalta toisarvoista ja tarpeetonta rakennetta ja prosessia. Sellainen on epätarkoituksenmukaista ja luonnollisesti myös kallista.

Minkä puolueen tahto on vienyt siihen että a) hyvinvointialueiden määrä on suuri ja b) samalla niiden organisaatiorakenne on raskas.

Millä puolueella on ollut tavoite rakentaa Suomeen uusi väliportaan hallinto, jossa on uusia mahdollisuuksia poliittiselle vallankäytölle, ja jossa on asemia ja etuja poliittiselle koneistolle ja virkamiesrälssille, ja jossa puolueen edunvalvontakoneisto saa hyödyntämisen kohteeksi uuden hallintotason taloudellisine resursseineen.

Ettei vaan olisi keskusta. Juuri se sama puolue joka joutui luopumaan läänityksistään ja asemistaan väliportaan hallinnon uudistuksessa läänien poistuessa kartalta 1980-luvulla.

Tarvitseeko Suomi uutta väliportaan hallintoa. Ei tarvitse.

Suomi tarvitsee käytännöllisen, toimivan ja tarkoituksenmukaisen palvelujärjestelmäorganisaation hyvinvointialueille. Sellaisen organisaation joka järjestää ja osin myös tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. 

Toiminnan painopisteen tulee olla korostetusti palveluissa ja niiden tarvitsijoissa eli alueen ihmisissä. Ei organisaatioissa taikka tiettyjen puolueiden edunvalvonnassa ja tarpeissa.