Laitosteatteri valinkauhassa - kulttuurikaupunki ilman kunnallista laitosteatteria on täysin mahdollinen

 

Kuntalain mukaan kunnilla ja niin myös kaupungeilla on lakisääteisiä tehtäviä ja lakiin perustustumattomia tehtäviä. Kuntalain mukaan lakisääteiset tehtävät on hoidettava jokaisessa talousilanteessa.

Lakisääteisten tehtävien ohella kunnat tuottavat mm. liikunta- ja kulttuuripalveluja, koska ne lisäävät kuntalaisten hyvinvointia, niillä on monia myönteisiä vaikutuksia ja ne ovat myös kunnan tai kaupungin vetovoima- ja pitovoimatekijä. Kemissä on kattavat ja monipuoliset liikuntapalvelut ja perinteisesti varsin tasokkaat kulttuuripalvelut. Nykyisin kaupungin oma laitosteatteri tosin toimii väistötiloissa vuokralla ilman kunnon omia tiloja. Kemillä on kulttuurikaupungin imago, josta se on pitänyt sinnikkäästi kiinni myös taloudellisesti haastavina ja vaikeina aikoina. Kulttuurimyönteisyys on ollut valtapuolueiden ja äänestäjien tahto. Hyvä niin.

Kuntavaalikampanjan aikana myös itse totesin että kulttuurin tarjonta tulisi säilyttää kaupungissa ennallaan. Sille on kysyntää.

Teatteri on merkittävä kulttuuripalvelu, ja teatteria tuotetaankin kuntalaisten iloksi jollakin tavalla ja jossakin mittakaavassa lähes jokaisessa Suomen kunnassa. Korona-aikana teatterin ensi-iltojen ja näytelmien esitysmäärien vähetessä katsojamäärät ovat vähentyneet myös. Lipputulot ovat olleet vähäisiä. Kaupungin talous on myös hyvin tiukoilla.

Kun katsotaan valtakunnan tasolla nykyhetken tilastoja ja tosiasioita, todetaan että yksikään Kemin kokoinen kaupunki Suomessa ei ole taloudellisesti onnistunut ylläpitämään kunnallista laitosteatteria. Se on korvattu harrastajateatterilla tai muulla vastaavalla ratkaisulla. On realistista ja ajankohtaista asettaa kysymys, miten Kemi voi onnistua siinä missä muut vastaavan kokoiset tai suuremmatkin kaupungit eivät ole onnistuneet. Millainen olisi se temppu. Viekö talouden ahdinko kaupungista oman laitosteatterin. Kaupunginjohtaja on talousluvut laskettuaan nostanut tämän epäilyksen varovasti julkisuuteen. Teatteri on täynnä ammattinsa osaavia ja työnsä tunnollisesti hoitavia hyviä kemiläisiä ihmisiä. Jokainen kemiläinen varmasti haluaa että teatteri säilyisi ennallaan. Ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa on pakko asettaa kysymys että millä rahalla.

Kemissä menot ovat vuodesta toiseen miljoonia euroja suuremmat kuin tulot. Sen lisäksi Stora Enson tehtaan lakkaamisella on iso negatiivinen vaikutus talouteen. Kemin talouden tulopuolen oikaiseminen vaatisi vähintään 1000 - 2000 uuden yksityisen sektorin pysyvän työpaikan syntymistä kaupunkiin nopealla aikataululla. Se vaatii ison määrän suuria yrityksiä nopeasti. Vaikka teemme töitä ja olemme luonteeltamme optimisteja, se on kuitenkin mahdoton tavoite yhden tai kahden vuoden aikana toteutettavaksi. 

Edes miljoonien eurojen positiivisen tilinpäätöksen tekeminen tänä vuonna ei riittäisi oikaisemaan kaupungin taloutta. Tiedetään jo tässä vaiheessa vuotta, elokuussa, että julkisuuteen tulleiden ennusteiden mukaan tämänkin vuoden tilinpäätös on tuntuvasti eli miljoonia euroja negatiivinen taseeseen jo aiemmin kertyneen yli yhdeksän miljoonan euron alijäämän lisäksi. Taseeseen on kertynyt käyttötalouden velkaa eli kaupunki on joutunut ottamaan isoja summia velkaa käyttötalouden menoihin. Tuoreen tiedon mukaan hallitus puolittaa kuntien koronakorvaukset tälle vuodelle valtion aiemmin lupaamasta. 

Jos voimakkaita toimia ei saada tapahtumaan, tilanne on ennusteen mukaan viemässä Kemin kuntalain mukaiseen kuntaselvitykseen, valtiovarainministeriön haltuunottoon ja pakkoliitokseen Tornioon. Se olisi itsenäisen kaupungin komealle ja pitkälle tarinalle nolo loppu. Valtiovarainministeriölle haltuunotto ja ja pakkoliitos toiseen kaupunkiin on vakiintunut käytäntö, niitä on ollut viime vuosinakin useampia. Tämä on asia jota ei voi kieltää ja jota on katsottava nyt silmiin.

Kaikki Kemin kokoiset ja jonkun verran suuremmatkin kaupungit Suomessa ovat aikojen mittaan korvanneet kunnalliset laitosteatterit vireästi ja aktiivisesti toimivilla harrastajateattereilla, jos pienillä kaupungeilla on oma laitosteatteri ylipäätänsä jossakin historian vaiheessa ollut. Ammattiteatterit ovat nykyisin suurten kaupunkien etuoikeus. Kunnallisen ammattiteatterin kulurakenne on sitä kokoa ja mittaluokkaa, että Kemillä ei ole ollut pitkään aikaan sellaista taloudellista momenttia, jonka avulla teatterin ylläpitäminen olisi onnistunut sen aiheuttamatta vuosittain alijäämää kaupungin tilinpäätökseen. 

Tilinpäätöksestä selviää että kaupunkilaiset tukevat jokaista ostettua teatterilippua 120 eurolla, vuodesta toiseen. Kustannusvastaavasti teatterilipun hinta tulisi olla 134 euroa, mutta tilinpäätöksen mukaan se on ollut 14 euroa. Tämän saman 120 euron tuen kemiläiset veronmaksajat maksavat kaikille lipuille, eli myös ulkopaikkakuntalaisten ostamille teatterilipuille. Todella suuri osa teatterissakävijöistä tulee muualta kuin Kemistä. Asetelma kohenisi osittain jos lähikunnat maksaisivat osan teatterin kuluista, mutta siihen tavoitteeseen ei ole neuvotteluissa päästy. Voiko kaupunki jatkaa näin vai pakottaako talouskriisi löytämään uusia tapoja tuottaa teatteria ja näyttämötaidetta.

Naapurikuntien kanssa pitkään käydyt neuvottelut Kemin kaupunginteatterin rahoituspohjan laajentamisesta ylikunnalliseksi eivät ole onnistuneet ja ovat päättyneet tuloksettomina. Teatterin osakeyhtiöittäminen olisi yksi ratkaisu joka kannustaisi kehitttämään ja vahvistamaan teatterin omaa tulovirtaa ja voisi jäntevöittää sen taloudenpitoa. Kemiä monta kertaa suurempi Oulu muutti teatterinsa osakeyhtiöksi jo kymmenen vuotta sitten. 

Entä onko oma laitosteatteri sitten onnistunut pitämään väestöä Kemissä. Mikään ei tue sitä olettamusta. Kaupungin väkimäärä on tasaisesti laskenut neljäkymmentä vuotta, kun esimerkiksi naapurikaupungissa Torniossa (siellä on harrastajateatteri) väkimäärä on tasaisesti noussut koko saman ajan.

Jos nykyisessä talousahdingossa kävisi niin, että teatteri vaihtuisi laitosteatterista monipuoliseen kaupungin ja kulttuuriministeriön tukemaan harrastajateatteriin, se ei välttämättä vähentäisi kaupungista teatteritarjontaa lainkaan. Teatteritarjonnan määrällä olisi hyvät mahdollisuudet säilyä ennallaan. Harrastajateatterikaupungissa teatteria ja näyttämötaidetta, näytelmiä ja ensi-iltoja ja suomalaista kulttuuria tuotetaan edelleen aktiivisesti ja täydellä teholla kaupungin tukemana, mutta silloin teatteria tuotetaan harrastajien ja ammattilaisten yhteisvoimin, ei pelkästään ammattilaisvoimin. 

Kiinteiden paikallaan olevien laitosteattereiden lisäksi Suomessa on lukuisia kiertäviä teattereita, jotka kiertävät kunnasta ja kaupungista toiseen ja tulevat pitämään näytöksiä pyydettäessä korvaamaan omaa laitosteatteria ja täydentämään kaupungin tai kunnan harrastajateatterituotantoa.

Kulttuurinnälkäiselle väestölle harrastajateatteri ja näytelmäpiirit ja kiertävien teattereiden tarjonta tuovat runsaasti elämyksiä ja katsottavaa ja koettavaa. Ja Oulun korkeatasoinen kaupunginteatteri on reilun tunnin matkan päässä. Kaupunki voisi tukea kaupunkilaisten teatterimatkoja ostamalla tilausliikenteen linja-autovuoroja.

On täysi syy arvella, että vireä harrastajateatteritoiminta tuo kulttuurista lisäarvoa, osallistavaa näyttämötaidetta ja sosiaalista hyvää jopa enemmän kuin laitosteatteri. Harrastajateatteri kun tyypillisesti kokoaa ympärilleen satamäärin ihmisiä ja kokonaisia perheitä tuottamaan teatteria ja näyttämötaidetta erilaisissa tehtävissä. Teatterinäytelmän tuottamisessa on esiintyjäroolien lisäksi lukuisia muita tehtäviä. Pelkästään jo sellaisen harrastuspohjaisen yhdessä tekemisen tuottama sosiaalinen lisäarvo on aivan huomattava. Harrastajateatterit käyttävät tuotannossaan lisäksi myös ammattilaisia freelance-näyttelijöitä, puvustajia ja muita palkattuja työntekijöitä.

Harrastajateatterin ylläpitäminen ja tukeminen, kiertävät teatterit ja kaupunkilaisten kuljettaminen Ouluun sikäläisen teatteritarjonnan ääreen maksavat vain pienen osan oman laitosteatterin ylläpitämiseen kuluvasta vuosittaisesta rahamäärästä. Harrastajateatteri, kesäteatteri ja kansalaisopistojen tuottama teatteriopetus ja näytelmäpiirit veisivät teatterin ja näyttämötaiteen tekemisen laajasti kaupungin asukaspiireihin ja lähemmäksi ihmisiä. Harrastajateatterin tekemiseen pääsee helposti mukaan. Monipuolinen pääosin harrastajavoimin toteutettu teatterin tekeminen tavoittaa kaupungin asukkaat laajemmin kuin pelkästään ammattilaisista koottu palkattu laitosteatteri.

Koska harrastajateatteri on laitosteatteriin verrattuna ylivoimaisen interaktiivinen teatterin tekemisen muoto, se ulottaa tuottamansa kulttuurihyvän täydellisemmin, monipuolisemmin ja laajemmin kuntalaisten keskuuteen kuin laitosteatteri. Onkin täysin mahdollista, että laitosteatterin lakkaaminen ja muuttuminen harrastajateatteriksi jopa vireyttäisi kemiläistä teatteri- ja kulttuurielämää, kun mukaan huomioidaan kaupungin rahallinen tuki teatterille ja vierailuille tulevat kiertävät teatterit. Tämän lisäksi kaupunki voisi ostaa määrävälein paikalliselta liikennöitsijältä tilausajoja Ouluun ja kuljettaa tilausbusseilla kaupunkilaisia Oulun kaupunginteatterin näytäntöihin. Asiat oikein järjestämällä kulttuuri- ja teatteritarjonta ja kulttuurikaupungin imago on mahdollista säilyttää ja ylläpitää myös ilman omaa laitosteatteria. Kulttuurituotanto on tärkeää myös suomalaisen identiteetin ylläpitäjänä.