Kohti uutta valtuustokautta

 

Kesäkuun kuntavaalien jälkeen uusi nelivuotinen valtuustokausi on alkamassa. Elokuussa valtuusto järjestäytyy, jonka jälkeen kausi alkaa toden teolla syyskuussa. 

Kemin Perussuomalaiset lähtee seuraavaan valtuustokauteen viiden kaupunginvaltuutetun voimin. Parussuomalaisilla oli Kemissä ehdokkaita enemmän ja vaalitulos oli parempi kuin koskaan aikaisemmin. Kaupunginhallitukseen perussuomalaiset saa yhden paikan. Vaalituloksen perusteella PS saa hyvän määrän paikkoja myös muihin luottamuselimiin. Kemissä toteutettava organisaatiouudistus on hidastanut luottamuselimistä käytäviä paikkaneuvotteluja. Loput valtuustopuolueiden kesken jakoon tulevat paikat varmistuvat elokuun aikana.

Stora Enson huhtikuussa tekemä ilmoitus Veitsiluodon tehtaan lakkauttamisesta on isku tehtaan työntekijöille, heidän perheilleen ja koko Kemille. YT-neuvottelujen jälkeen tehtaan lakkauttaminen vähentää suoraan 550 työpaikkaa. Laskelmien mukaan tehtaan lakkaaminen on välillisesti viemässä alueelta yli tuhat työpaikkaan. Kaupungin verotulot tulevat samalla notkahtamaan useita miljoonia euroja. Tilanteesta on etsittävä suunta ylöspäin.

Parasta olisi, jos paikkakunnalle hakeutuisi uusi yritys, joka työllistää saman verran kuin Veitsiluoto. On kuitenkin realismia varautua siihen, että korvaavat työpaikat syntyvät asteittain ja ne syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla Kemi-Tornion alueella toimii äkillisen rakennemuutoksen työryhmä. Ministeriö rakentaa yhdessä aluetoimijoiden kanssa kehittämissuunnitelmaa uusiutuvan yritystoiminnan aikaansaamiseksi. Näiden toimenpiteiden rahoitukseen on tarvittaessa käytettävissä työ- ja elinkeinoministeriön rahoitusinstrumentteja. Rahoitusta koskevia päätöksiä voidaan tehdä nyt, kun aluetoimijat ovat toimittaneet tarkemman suunnitelman ministeriölle. Rahoitusten haku on avoinna alueen yrityksille ja muille toimijoille.

Stora Enso on luvannut tukea uuden teollisen yrityksen löytymistä Veitsiluotoon. Konserni on aloittanut selvitykset Veitsiluodon tehdasalueen tulevaisuudesta. Kehitysprojektia vetävät Stora Enson nimeämät johtajat ja konserni on palkannut tehtävään myös konsulttiyhtiö EY:n (Ernst & Young)

Valtion rakennetukipaketti auttaa uusien yritysinnovaatioiden ja uuden toiminnan synnyttämistä alueelle. Rakennemuutos ja siihen myönnettävät tuet tarjoavat mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen. 

Stora Enson Veitsiluodon tehtaan sulkemisesta aiheutuvaan äkilliseen rakennemuutostilanteeseen on myönnetty alueelle yhteensä 12,75 miljoonaa euroa. Summa koostuu Kemi-Tornion alueelle myönnetyn aluekehitysrahan lisäksi työllisyysmäärärahoista (2,55 miljoonaa euroa) sekä kansallisesta yritystukivaltuudesta (4,2 miljoonaa euroa) ja Euroopan aluekehittämisrahaston yritystuesta (4 miljoonaa euroa). 

Rakennemuutokseen myönnettyjen tukien käyttöä ohjaavat Pohjois-Pohjan ELY-keskus, Aluehallintovirasto ja Lapin liitto. Äkillisen rakennemuutoksen monialainen työryhmä koordinoi toimintaa. ELY-keskuksen mukaan yritystukia voidaan myöntää pk-yritysten merkittäviin investointi- ja kehittämishankkeisiin, joilla luodaan uutta yritystoimintaa, merkittävää kasvua ja uusia työpaikkoja Kemi-Tornion seudulle.

Rahoitusta voidaan myöntää myös yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeisiin, joiden hakijoina voivat olla muun muassa kunnat, kuntien elinkeinoyhtiöt, oppilaitokset sekä muut julkiset voittoa tavoittelemattomat toimijat. Valtiolta saatua tukea suunnataan yritysten uudistumisen, innovaatioiden ja osaamisen tueksi. Lisäksi tukea suunnataan vihreään siirtymään, digitalisaatioon ja teknologian hyödyntämiseen liittyvien valmiuksien parantamiseen.

Opetusministeriö on valmis myöntämään Meri-Lapin ammatilliselle koulutukselle lisärahoitusta. Ministeriön mukaan lisärahoituksen avulla ammatilliset oppilaitokset voivat kartoittaa Veitsiluodosta irtisanottujen osaamista, sekä auttaa uudelle alalle tai uuteen ammattiin kouluttautumisessa alusta lähtien. Perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Juuso on vaatinut hallitukselta ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen lisäämistä Kemissä ja Torniossa. Tavoitteena on, että myös Kemiin ja Tornioon lisättäisiin tasapuolisesti uusia ammattikorkeakoulun aloituspaikkoja koska uusia AMK-oppilaspaikkoja on koko Suomen alueelle tulossa lähes 4000. Hallituksen suunnitelman mukaa tuosta valtavasta lähes 4000 oppilaspaikan lisäyksestä Kemi ja Tornio ovat saamassa yhteensä ainoastaan 70 paikkaa. Se on kohtuuttoman pieni määrä, kun huomioidaan alueen asukasluku, elinkeinorakenne, työvoiman tarve ja Kemin ja Tornion ammattikorkeakouluyksiköiden tarjoama monipuolinen ja kattava opetus- ja koulutussisältö. AMK-aloituspaikkojen lisäämiselle on suuri tarve.

Uusia työpaikkoja ja yrityksiä on tullut jokaiseen kaupunkiin mistä on lakannut tehdas ja kyllä niitä saadaan myös Kemiin. On jo tullut lupaavaa tietoa uuden teollisen toimijan sijoittumisesta Veitsiluodon tiloihin ja useammasta kiinnostuneesta. Suomen yrittäjäpiireillä on laajasti tieto vapaaksi jäävistä teollisuus- ja toimistotiloista. Kajaaniin on syntynyt uusia työpaikkoja enemmän kuin sieltä paperitehtaan lakkauttamisen yhteydessä väheni. Myös Voikkaalta on tullut rohkaisevaa viestiä. On tarpeellista säilyttää optimistien asenne ja on tärkeä päästä nopeasti liikkeelle.

Ministeriön johdolla aloitetun kehittämissuunnitelman lisäksi uusien yritysten kehittymistä ja sijoittumista alueelle edistäisi erityinen tähän tarkoitukseen kohdennettu elinkeinojen kehittämisprojekti, joka toimisi Kemin kaupungin elinkeinotoimen yhteydessä. Sellaisesta projektiorganisaatiosta on Kemissä kokemusta.

Ammattilaisvoimat on nyt tarpeellista ottaa täydellä teholla käyttöön. Kemissä Lapin ammattikorkeakoulun ja Digipoliksen yhteydessä sijaitsee uusien yritysten perustamista edistävä yrityshautomo ja yrityskiihdyttämö. Yksikössä on parinkymmenen edellisen vuoden aikana syntynyt kymmeniä uusia yrityksiä. Ammattilaisvoimin työstetyt ja loppuun saakka hiotut yritysideat ovat usein liiketaloudellisesti menestyviä. Myös naapurikaupunki Torniossa toimii Team Botnian yhteydessä yrityshautomo ja -kiihdyttämö.

Kemin Digipoliksessa toimiva teollisen kiertotalouden asiantuntijaorganisaatio voi tukea yrityshautomotyötä omalla osaamisalueellaan. Digipoliksessa on tarjolla myös yritysrahoituksen asiantuntijapalvelut.  ELY-keskuksen ja Lapin liiton kautta on haettavissa Euroopan aluekehitysrahaston tukikanavien rahoitusta yritysten käynnistämiseen ja kehittämiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön kokemusten mukaan rakennemuutosten hoitamisessa on ratkaisevaa tilanteen johtaminen ja koordinaatio sekä alueen toimijoiden yhteistyö. Oleellista onnistumisessa on se, miten irtisanomisessa kyetään menestyksellisesti yhdistämään yritysten, kaupunkien, maakunnan, oppilaitosten, TE-toimiston ja ELY-keskuksen osaaminen ja muut resurssit yhteisen tavoitteen eli uudelleentyöllistymisen sekä uusiutuvan yritystoiminnan saavuttamiseksi.

Uuden yritystoiminnan ja uusien työpaikkojen luomisessa on päästävä liikkeelle nopeasti ja myönteisellä asenteella. Poliittinen yhteistyö edistää tavoitteiden saavuttamista.  Kuntavaaleissa valittiin uusi kaupunginvaltuusto. Kemissä vaali muutti perinteistä valta-asetelmaa, eli valtuuston suurin puolue on nyt sosialidemokraatit. Perussuomalaiset sai kaupunginvaltuustoon viisi valtuutettua eli perussuomalaiset saa paikan myös kaupunginhallituksessa ja pääsee omalla painollaan vaikuttamaan myös asioiden valmisteluun ja suunnitteluun.

Sote-lait ovat tulossa voimaan vuonna 2023. Lapin hyvinvointialueelle siirtyvät sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät rahoitetaan siirtämällä osa Lapin jokaisen kunnan ja kaupungin kuntaverosta hyvinvointialueen rahoittamiseen. Kemin kuntaveroprosentti on tällä hetkellä 21,75. Valtiovarainministeriön julkaiseman tuoreen taulukon mukaan valtio siirtää kuntaverosta Lapin hyvinvointialueelle 12,39 prosenttiyksikköä, jolloin Kemissä kaupungille tuloutettava kuntaverotuotto on 9,36 prosenttia.

Sote-paketti muuttaa myös kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia. Kunnalle myönnetään valtionosuuden lisäystä, tai kunnan valtionosuutta vähennetään, jos tehtävien järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueelle kunnalta siirrettävä tulo ei vastaa hyvinvointialueelle siirtyvää kustannusta. Jos kunnalta siirrettävä kustannus ylittää hyvinvointialueelle siirtyvän tulon, kunnan valtionosuutta vähennetään siten, että vähennys on 60 prosenttia siirtyvien kustannusten ja tulojen erotuksesta. 

Kemissä sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat joka vuosi huomattavasti ylittäneet valtakunnallisen keskiarvon. Eli valtionosuuslain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien ja kustannusten siirtyminen hyvinvointialueelle vähentää Kemin kaupungin peruspalvelujen valtionosuutta vuonna 2023 ja siitä eteenpäin neljän vuoden mittaisen siirtymätasauksen ajan. Tullessaan voimaan vuonna 2023 Sote-uudistus kuittaa 40 prosenttia Kemin valtakunnallisen keskiarvon ylittävistä sote-menojen osuudesta. Siirtymätasauksen vuosien aikana vuosian 2023-2027 peruspalvelujen valtionosuuksiin kohdistuva vähennys portaittain pienenee ja vähennys poistuu vuoden 2027 loppuun mennessä. Eli vuonna 2028 peruspalvelujen valtionosuudet ovat täysimääräiset ja Kemin sote-menot eivät enää lainkaan vaikuta kuntatalouteen. Tämä selviää valtiovarainministeriön julkaisemista taulukoista: https://soteuudistus.fi/rahoituslaskelmat.

Kun kuntaveron suhteellinen osuus kaupungin tulonmuodostuksessa pienenee, niin kiinteistöveron ja yhteisöveron merkitys ja osuus tulonmuodostuksessa kasvavat. Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut ja palo- ja pelastustoimi siirtyvät osaksi hyvinvointialuetta, kunnalle jää iso joukko merkittäviä lakisääteisiä ja muita tehtäviä opetustoimen hoitamisesta alkaen. On tapeellista muistaa, että vaikka sote-uudistus vie osan kaupungin kuntaverosta, se ei vie kuitenkaan kaupungin velkoja ja investointitarvetta. Investointitarpeet ovat yhä olemassa. Ja kaupungin velat ovat kasvamassa Metsä Fibren tehdasrakentamisen vaatimien tie- ja satamainvestointien myötä.

Lisähaasteena uudelle valtuustolle tulee vuodelta 2020 noin 10 miljoonaa euroa alijäämäinen tase, joka on kuntalain mukaan oikaistava kolmen vuoden kuluessa. Stora Enson tehtaan lakkauttamisen myötä ansiotuloveron ja yhteisöveron veropohja on pienemässä, josta on aiheutumassa lisää alijäämää tilinpäätökseen vuoden 2022 aikana. Ainoa keino oikaista tilanne normaaliuralle on se, että kaupunkiin saadaan uusia yrityksiä ja lisää työpaikkoja. Sen eteen on virkamiesten ja puolueiden ja elinkeinoelämän sekä valtion edustajien tehtävä töitä myönteisellä asenteella ja laajalla rintamalla. Ottamalla kaikki vahvuudet käyttöön tehtävässä on erinomaiset mahdollisuudet onnistua.

Kotimainen kulutuskysyntä on talouskasvua luova ja ylläpitävä voima. Kotimaiseen kulutuskysyntään puolestaan vaikuttaa aivan suoraan ihmisille tuloista käteen jäävä raha. Käteen jääviin tuloihin taas vaikuttaa vero- ja maksupolitiikka. Hallituksen toimilla on näin aivan suora vaikutus siihen minkä verran palveluyrityksissä ja vähittäiskaupassa riittää ostovoimaisia asiakkaita ja miten ne voivat työllistää. Eli näin voidaan toteta että myös Kemin aluetalouden kehittymismahdollisuuksiin hallituksen politiikka vaikuttaa aivan suoraan. 

Ilmastotoimia ja päästövähennyksiä tavoittelevat verojen ja maksujen korotukset vähentävät aivan suoraan ihmisten käteen jääviä tuloja ja näin ilmastotoimien verot ja maksut omalta osaltaa jarruttavat paikallisen kulutuskysynnän synnyttämän talouskasvun mahdollisuuksia. Viherverot vaikuttavat myös suoraan yritysten talouteen kasvattamalla niiden menorakennetta. Hallituksen tulisi edistää kunta- ja aluetalouden elpymistä huolehtimalla ihmisten ostovoiman positiivisesta kehittymisestä ja perua tai kompensoida verojen ja maksujen korotukset. Se loisi talouskasvua ja välittömästi parantaisi kunta- ja aluetalouden näkymiä.

Muutama arvio ajankohtaiskeskusteluun puolustuskyvystä, sotilaiden eroamisiästä ja rajallisista resursseista

Muutama arvio ajankohtaiskeskusteluun puolustuskyvystä, sotilaiden eroamisiästä ja rajallisista resursseista

Porin Suomi Areenassa kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja kansanedustaja Heikki Autto esitti kaksi päivää sitten 14.7, että asevelvollisuuden uudistamista selvittävän parlamentaarisen komitea voisi nostaa reservin yläikärajaa nykyisestä 60 vuodesta ylöspäin.

Kansanedustaja Heikki Auton aloitetta voi täysin kannattaa. Reservin yläikärajan nostamista esimerkiksi kahdella vuodella voi perustella yleisen elinajanodotteen kohoamisella, aivan samoin kuin tuoretta ja asteittain voimaan tulevaa eläkeuudistustakin perustellaan. 

Ikärajan muutos voisi myös kasvattaa sijoitetun reserviläisten ja reserviupseerien joukkoa. Reservinupseeri voi yletä majurin tai jopa everstiluutnantin arvoon. Tässä tarkastelussa on kuitenkin hyvä muistaa myös sodan ajan tehtävien asettama vaatimus fyysiselle suorituskyvylle ja kenttäkelpoisuudelle. Jos reservin yläikärajan nostamista koskevan keskustelua viritetään, sen rinnalla olisi perusteltua tarkastella myös kantahenkilökunnan eläkeikään liittyvää lainsäädäntöä ja sen kehitystä.

Kantahenkilökunnasta eläköityvät upseerit muodostavat oman sijoituskelpoisen kaaderin eli reservissä olevan henkilöstön. Voidaan esittää arvioita sen koosta ja mittakaavasta suhteessa asteittain etenevän eläkelainsäädännön uudistukseen ja suhteessa nykyiseen sodan ajan joukkojen kokoon. 

Sotilaiden yleistä alhaisempaa eläkeikää on kautta aikojen perusteltu sillä, että näin saadaan reserviin ammattitaitoista päällystöä, joka on sitten sodan tullen käytettävissä. Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön eläketurvaa hoidetaan sotilaseläkejärjestelmällä. Sotilaseläkejärjestelmän muodostavat Valtion eläkelain sotilaisiin sovellettavat erityissäännökset, jotka poikkeavat muusta työeläkelainsäädännöstä sekä tekniikkansa että eläketurvan tason osalta. Yleiseen eläkejärjestelmään verrattuna keskeiset eroavaisuudet sotilaseläkejärjestelmässä ovat eläkepalkan määräytymisessä, eläkekarttuman kertymisessä sekä alhaisemmassa eroamisiässä.

 Kantahenkilökunnasta muodostetun kaaderin kokoa olisi aiheellista arvioida ennen muuta sen ylläpidon vaihtoehtoiskustannusten näkökulmasta. Sen koko olisi kustannustehokkainta suhteuttaa vastaamaan sodan ajan joukkojen kokoa.

Sotilaseläkejärjestelmän piiriin kuuluvien eläkeoikeus voi syntyä palvelusvuosien perusteella, eroamisiässä tai yleisessä vanhuuseläkeiässä. Eläkeoikeus palvelusvuosien perusteella syntyy yleensä ennen eroamisiän mukaista eläkeoikeutta, jos tähän on oikeutettu. Eläkeoikeus syntyy viimeistään eroamisiässä.

Vuoden 1995 valtion eläkeuudistus kohotti kantahenkilökunnan eläkeikää sen nykyiselle tasolleen. Vuonna 1995 puolustusvoimien sodan ajan vahvuus oli 540 000 sotilasta, tämä ilmenee valtioneuvoston vuoden 1997 puolustuspoliittisesta selonteosta.  Selonteon suunnittelukaudella 2005-2012 puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta laskettiin 350 000 sotilaaseen. Selonteon mukaan sodan ajan organisaatiosta poistetaan etupäässä sellaisia joukkoja, joiden kalustosta ollaan ikääntymisen myötä luopumassa. Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko 1997: ”Yleinen kehitys Euroopassa ja lähialueilla mahdollistaa kuitenkin sodan ajan puolustusvoimien vahvuuden pienentämisen, edellyttäen että jäljelle jäävien joukkojen teknistä tasoa nostetaan.” Lausumassa korostuu joukkojen tekninen taso.

Puolustusvoimauudistuksessa v. 2012-2014 puolustusvoimien sodan ajan vahvuus asetettiin 230 000 sotilaaseen. Valtioneuvoston puolustusselonteossa 5/2017 on kirjaus: ”Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla nykyiseen 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. Sodan ajan perustamisorganisaatio liitetään osaksi paikallisjoukkoja ja riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä käytetään valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös kriisitilanteessa tarvittaessa puolustusvoimiin liitettävät rajajoukot. Näin ollen sodan ajan joukkojen määrä on noin 280 000 sotilasta.” Puolustusministeri Jussi Niinistön selontekoon tekemä kirjaus perustamisorganisaation ja rajavartioston ja vanhemman varusmiesikäluokan, yhteensä 50 000 sotilasta, liittämisestä kriisiajan ja valmiuden kohottamisen ja sodan ajan joukkoihin ei kuitenkaan muuta asetelmaa päällystöreservin tarpeen osalta, koska kyseiset organisaatiot sisältävät myös päällystön. Pienentynyt sodan ajan joukkojen määrä vähentää joukkoyksiköiden määrää ja myös kaventaa ja madaltaa komentoketjua.

Kantahenkilökunnasta koulutetun kaaderin määrää säätelevä eläkelainsäädäntö on pysynyt ennallaan vuoden 1995 eläkeuudistuksen jälkeen kuluvalle vuosikymmenelle saakka. 

Kuluvan vuosikymmenen aikana asteittain voimaan tulevassa eläkeuudistuksessa vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan elinajanodotteen muutokseen. Elinajanodotteen perusteella määriteltyä eläkeikää sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2030 eläkkeelle jääviin. Tarkoituksena on, että eläkeajan ja työssäoloajan välinen suhde pysyisi samalla tasolla kuin se on vuonna 2025. Eläkejärjestelmässä noudatettavaa alinta vanhuuseläkeikää nostetaan asteittain. Vanhuuseläkeikä nousee siten, että vuonna 1955 syntyneistä alkaen alin vanhuuseläkeikä nousee nykyisestä 63 vuodesta kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohti, kunnes se on 65 vuotta. Vuonna 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jonka alin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta.

Eläkeoikeus palvelusvuosien perusteella syntyy yleensä ennen eroamisiän mukaista eläkeoikeutta, jos tähän on oikeutettu. Eläkeoikeus syntyy viimeistään eroamisiässä. Työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläke ja perhe-eläke myönnetään puolustushallinnon ja rajavartiolaitoksen palveluksessa oleville samoilla perusteilla kuin muillekin valtion työeläketurvan piirin kuuluville. Sotilasviranhaltijalla ei ole oikeutta osa-aikaeläkkeeseen.

Sotilaalla tarkoitetaan sotilaskoulutusta vaativassa virassa tai tehtävässä tai erikseen säädetyssä sotilasvirassa palvelevaa virkamiestä. Uuden sotilaan eläkeikä on pääsääntöisesti 55 vuotta. Pääsääntöisesti uusi sotilas on henkilö, joka on tullut puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palvelukseen sotilasvirkaan vuoden 1992 jälkeen ja ennen vuotta 1993 tullut on vanha sotilas.

Puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen sotilas- tai siviilihenkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen eroamisiässä, jos tämä työskentelee virassa, johon on erikseen säädetty eroamisikä. Eroamisiät on säädetty puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 47 §:ssä ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 35 a §:ssä. Uusien sotilaiden eroamisikä on 55 vuotta, ellei eroamisiäksi ole muuta säädetty. Tästä poikkeuksena ovat upseerin tai opistoupseerin virassa palvelevat uudet sotilaat, jotka voivat erota palveluksesta 48 vuotta täytettyään ja saada palvelusvuosien mukaisen eläkkeen 55-vuotiaana edellyttäen, että 30 vuoden sotilaseläkeaikavaatimus täyttyy. Sotilasvirassa palveltua aikaa on siis oltava 48 vuoden iän täyttyessä vähintään 23 vuotta. Niin sanotut vanhat upseerit ja opistoupseerit voivat saada eläkeoikeuden palvelusvuosiensa perusteella. Vanha sotilas voi jäädä eläkkeelle palvelemansa sotilaseläkeajan perusteella ennen eroamisikää, mutta viimeistään eroamisiässä. Meneillään olevassa eläkeuudistuksessa sotilaseläkejärjestelmään kuuluvien henkilöiden vanhuuseläkeiät nousevat portaittain samassa suhteessa kuin ne nousevat muilla palkansaajilla.

Suomen Sotilas-lehden asiantuntija on vuonna 2012 selvittänyt eläkkeelle siirtyneen sijoituskelpoisen kantahenkilökunnan vuosittaista kokonaiseläkesummaa. ”Alle 60-vuotiaille, siis periaatteessa ennen aikojaan eläkkeelle päästetyille ja sijoituskelpoisille sotilaille maksetaan eläkkeitä noin 100 miljoonaa euroa.” Todellisen summan asiantuntija arvioi suuremmaksi: ”Summa on tilastossa tällä tavalla rajattuna liian pieni, koska se ei sisällä edellä mainittuja noin 350:tä everstiä/kommodoria tai noin sataa kenraalia, jotka kuuluvat reserviin vielä tuonkin iän jälkeen. Olennaisin luku on tuo 100 miljoonaa euroa, joka suhteutettuna esimerkiksi vuosittain Puolustusvoimien maksamiin noin 800 miljoonan euron palkkoihin on aika paljon.”

Hallituksen esityksessä eduskunnalle työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (16/2015) on kirjattu: ”Esityksen keskeisenä tavoitteena on pidentää työuria. Elinajanodote on kasvanut odotettua nopeammin ja tarkoituksena on, että osa pidentyneestä elinajasta käytetään työntekoon. Keskeistä työurien pidentämisen kannalta on eläkeikärajojen nosto ja niiden sitominen elinajanodotteen kehitykseen vuoden 2025 jälkeen. Tavoitteena on, että 25 vuotta täyttäneen eläkkeellesiirtymisiän odote nousisi vuoteen 2025 mennessä vähintään 62,4 vuoteen.”

”Työurien pidentäminen nähdään välttämättömänä huoltosuhteen, julkisen talouden tasapainon sekä työeläkemaksuun kohdistuvan nousupaineen takia. Esityksessä ehdotettujen muutosten yhtenä tavoitteena onkin tukea julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemista. Työurien pidentymisen kautta voidaan edistää työllisyyttä ja kasvattaa talouden yhteenlaskettuja työtuloja. Kestävyysvajetta voidaan supistaa myös eläkkeiden maksuun tarvittavia julkisia menoja pienentämällä.” 

Ja edelleen hallituksen lakiesityksen mukaan:

”Työurien pidentämisestä johtuva työllisyyden kasvu sekä vähentäisi eläkemenoja että kasvattaisi bruttokansantuotetta, ja tätä kautta tukisi julkisen talouden kestävyyttä. Esityksen tavoitteena on myös turvata työeläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys. Työurien pidentyessä työtulosumma kasvaa ja tukee myös työeläkkeiden rahoituspohjaa. Näin voidaan hillitä työeläkemaksun nousupaineita.”

Saman lakimuutoksen mukaan sotilaiden eläkeikä on nousemassa kuluvan vuosikymmenen aikana nykyiseltä yleistä eläkeikää selvästi alemmalta tasolta eliniänodotteen kasvamisen verran. Eli samassa suhteessa ja portaittain ja määrämitaltaan korkeintaan saman verran kuin yleisen eläkeiän nousu. Siitä huolimatta eläkeuudistus ei vastaakaan Suomen Sotilas-lehden asiantuntijan esille nostamaan kysymykseen, muodostaako nykyinen eläkeikäjärjestely kantahenkilökunnasta kaaderia yli sen tarpeen mitä sodan ajan joukkojen nykyinen määrä edellyttää. Jos vastaus on myönteinen niin yli todellisen tarpeen vuosittain maksetulle eläkesummalle voidaan laskea vaihtoehtoiskustannus. Eläkkeisiin käytetyllä rahalla olisi hankittavissa teknistä puolustuskykyä ja varusteita ja lisää kertausharjoituksia esimerkiksi maavoimien suorituskyvyn parantamiseen. Eli puolustuskyvyn uskottavuuden parantamiseen.

Voimme olla varmoja, että jokaisen reserviläisen tavoin myös kantahenkilökuntaan kuuluville Suomen puolustuskyky on tärkeämpi kuin oma urakehitys tai omat eläke-edut. Sen vuoksi sotilaiden eläkelainsäädäntöä olisikin syytä tarkastella ja punnita kokonaisuutena uudelleen myös resurssien käytön tehokkuuden näkökulmasta. Tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus ratkaisevat, pienellä valtiolla ei ole varaa mihinkään muuhun silloin kun turvallisuudesta on kysymys.