Yhteiskunnan huoltovarmuus ja sotilaallinen kriisinkestävyys: kansakuntamme turvallisuuden kulmakivet

 

Monet viimeaikaiset tapahtumat ovat nostaneet keskusteluun yhteiskuntamme mahdollisen haavoittuvuuden erilaisten kriisien edessä. Olipa kyse sitten turvallisuuteen liittyvistä uhista, terveyskriiseistä tai luonnonkatastrofeista, yhteiskunnan kyky selvitä näistä haasteista on merkitykseltään kasvanut niin, että se on keskeinen kansallinen turvallisuuskysymys. Yksi avainasemassa oleva tekijä näiden haasteiden voittamisessa on yhteiskunnan huoltovarmuus ja kriisinkestävyys, myös sotilaallinen kriisinkestävyys.

Ensinnäkin, huoltovarmuus on perusta kansakuntamme turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Se kattaa laajan kirjon toimia ja resursseja, jotka takaavat, että voimme jatkuvuuden varmistamiseksi ylläpitää elintärkeitä palveluita ja toimintoja myös poikkeusoloissa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi ruoan, veden, energian, terveydenhuollon ja lääkkeiden saatavuuden varmistamista myös kriisitilanteissa.

Toiseksi, sotilaallinen kriisinkestävyys on olennainen osa kansakuntamme puolustusvalmiutta. Se edellyttää vahvoja ja riittävän suorituskykyisiä puolustusvoimia, jotka ovat kykeneviä vastaamaan erilaisiin turvallisuusuhkiin ja haasteisiin.  Lisäksi kriisinkestävyys vaatii toimivaa yhteistyötä kaikkien turvallisuusviranomaisten kesken, sekä kykyä sopeutua ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tässä samassa yhteydessä on huomioitava myös hybridivaikuttaminen ja sen torjunta.

Kolmanneksi, on tärkeää ymmärtää, että huoltovarmuus ja sotilaallinen kriisinkestävyys ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Esimerkiksi sotilaalliset uhkat voivat vaikuttaa huoltovarmuuteen esimerkiksi häiritsemällä raaka-aineiden tai tavaroiden kuljetuksia. Toisaalta, vahva huoltovarmuus voi tukea myös sotilaallista kriisinkestävyyttä varmistamalla, että resurssit ovat saatavilla myös puolustusvoimien tarpeisiin.

Neljänneksi, nykyaikaiset turvallisuusuhat ovat monimutkaisia ja vaikeasti ennakoitavia, ja siksi on tärkeää, että yhteiskunnan huoltovarmuutta ja sotilaallista kriisinkestävyyttä kehitetään jatkuvasti ja monialaisesti. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä niin julkisen sektorin eri toimijoiden kuin yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnankin kanssa. Yhdessä voimme rakentaa vahvemman ja turvallisemman yhteiskunnan.

Viidenneksi ja viimeiseksi, on tärkeää ymmärtää, että huoltovarmuus ja sotilaallinen kriisinkestävyys eivät ole pelkästään valtion vastuulla, vaan ne koskettavat meitä kaikkia suomalaisia. Jokainen kansalainen voi omalta osaltaan edistää yhteiskunnan valmiutta kriisitilanteissa esimerkiksi varautumalla ja osallistumalla turvallisuuskoulutukseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että yhteiskunnan huoltovarmuus ja kriisinkestävyys ovat keskeisiä tekijöitä kansakuntamme turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamisessa. Ne edellyttävät laajaa ja monialaista yhteistyötä sekä jatkuvaa kehittämistä, mutta niiden merkitys korostuu entisestään nykyisessä muuttuvassa ja monimutkaisessa maailmassa.

H T Peurasaari

Hybridivaikuttaminen: Haaste valtiolliselle turvallisuudelle

 

Hybridivaikuttaminen: Haaste valtiolliselle turvallisuudelle

Viime vuosina hybridivaikuttaminen on noussut esiin merkittävänä uhkana valtioiden turvallisuudelle ympäri maailmaa. Monimutkainen ja usein vaikeasti havaittava toiminta muodostaa uudenlaisen haasteen perinteisille turvallisuusjärjestelmille, ja siksi sen ymmärtäminen ja vastustaminen on noussut keskeiseksi tehtäväksi nykyaikaisessa turvallisuusajattelussa.

Hybridivaikuttaminen viittaa strategiseen toimintaan, jossa hyödynnetään erilaisia poliittisia, taloudellisia, informaatiovaikutteisia ja sotilaallisia keinoja tavoitteena horjuttaa vastustajan vakautta, vaikutusvaltaa ja sisäistä yhtenäisyyttä. Tämä voi sisältää esimerkiksi valeuutisten levittämistä, kyberhyökkäyksiä, taloudellista painostusta, vaalivaikuttamista, erilaisia julkisia taikka salaisia operaatioita ja provokaatioita sekä vaikuttamista mielipiteisiin.

Yksi hybridivaikuttamisen ominaispiirre on sen monialaisuus ja verkostomainen luonne. Tämä tarkoittaa sitä, että hyökkääjä voi käyttää useita eri keinoja samanaikaisesti ja hyödyntää eri sektoreiden haavoittuvuuksia saavuttaakseen haluamansa tavoitteet. Tavoitteena voi olla esimerkiksi heikentää vastustajan taloutta ja samanaikainen informaatiovaikuttaminen voi synnyttää erimielisyyttä kansalaisten välille ja horjuttaa sen kansalaisten luottamusta hallitukseen.

Toinen tärkeä piirre on hybridivaikuttamisen epäselvyys ja hämäryys. Usein hyökkääjä pyrkii peittämään toimensa ja luomaan hämmennystä ja epävarmuutta vastustajan keskuuteen. Tämä voi vaikeuttaa vastatoimien toteuttamista ja mahdollistaa hyökkääjälle toimia suhteellisen vapaasti ilman pelkoa vastatoimista.

Hybridivaikuttaminen voi kohdistua yhtä lailla niin valtiollisiin toimijoihin kuin yksittäisiin kansalaisiinkin. Sen tavoitteena voi olla esimerkiksi poliittisten johtajien mustamaalaaminen tai yhteiskunnallisen polarisaation lisääminen. Siksi on tärkeää, että valtiot ja kansalaiset ovat valmiita tunnistamaan ja torjumaan hybridivaikuttamista eri muodoissaan.

Vastatoimien kehittäminen hybridivaikuttamisen torjumiseksi vaatii laajaa ja monialaista yhteistyötä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Tämä voi sisältää esimerkiksi tiedustelu- ja valvontakyvyn vahvistamista, kyberturvallisuuden parantamista, tiedotuskampanjoita ja diplomatian eri keinoja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hybridivaikuttaminen muodostaa merkittävän uhan valtiolliselle turvallisuudelle nykyaikaisessa maailmassa. Sen monimutkaisuus ja vaikeasti havaittavat muodot tekevät siitä erityisen haastavan vastustajan, mutta yhteistyöllä ja valmiudella tunnistaa ja torjua sen eri ilmenemismuodot voimme vahvistaa yhteiskunnan turvallisuutta ja vakautta.