Sitran teettämän selvityksen mukaan hyvinvointialueiden hallintoa on mahdollista keventää.
Hyvinvointialueet voivat sujuvoittaa päätöksentekoa muun muassa vähentämällä toimielinten määrää ja selkiyttämällä niiden rooleja.
Tuore selvitys osoittaa, että hyvinvointialueilla päätöksentekoon osallistuvien toimielinten määrä vaihtelee selvästi.
Lääninhallinto purettiin Suomesta 1980-luvulla. Tuota väliportaan hallinnon uudistusta oli valmisteltu pitkään.
Väkimäärältään Suomen kokoinen valtio eli 5,5 miljoonainen kansa ei tarvitse kovin montaa päällekkäistä hallinnon tasoa.
Lääninhallinnon lisäksi 1990-luvulta lähtien on lakkautettu yli 20 keskusvirastoa.
1980-luvulla puretussa lääninhallinnossa erityisesti Keskustalla ja sen edunvalvontakoneistolla oli paljon valtaa, läänityksiä, asemia ja virkoja, sekä tiukka ote väliportaan hallinnon kautta kulkeviin rahavirtoihin.
Kun edellinen hallitus päätti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta, se valitsi hyvinvointialueiden lukumääräksi 21 hyvinvointialuetta. Päätös oli poliittinen.
Esillä olleista vaihtoehdoista edellinen hallitus päätyi valitsemaan lukumäärältään kaikkein suurimman vaihtoehdon.
Useimpien asiantuntijoiden mielestä hyvinvointialueiden määrä on epätarkoituksenmukaisen suuri.
Sitran tuore 28.2. julkaistu raportti kertoo meille, että hyvinvointialueiden luottamuselinorganisaatio on raskas, ja toimielimiä on paljon. Ja että organisaatiota tulisi keventää.
Sitran selvityksessä ei oteta kantaa hyvinvointialueiden viranhaltijaorganisaatioon. Kokemuspohjaisesti sen raskaudesta voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä. Se on suuri ja moniportainen.
Hyvinvointialuiden organisaatioiden tulisi olla keveitä, ketteriä ja joustavia palvelujärjestelmäorganisaatioita. Sellaisena ne ovat tarkoituksenmukaisia.
Organisaatioissa ei tulisi olla itsetarkoituksellista hallintorakennetta. Eli sellaista itse itsensä työllistävää, itsehallinnollisen demokratian toteutumisen kannalta ja palvelujen järjestämisen kannalta toisarvoista ja tarpeetonta rakennetta ja prosessia. Sellainen on epätarkoituksenmukaista ja luonnollisesti myös kallista.
Minkä puolueen tahto on vienyt siihen että a) hyvinvointialueiden määrä on suuri ja b) samalla niiden organisaatiorakenne on raskas.
Millä puolueella on ollut tavoite rakentaa Suomeen uusi väliportaan hallinto, jossa on uusia mahdollisuuksia poliittiselle vallankäytölle, ja jossa on asemia ja etuja poliittiselle koneistolle ja virkamiesrälssille, ja jossa puolueen edunvalvontakoneisto saa hyödyntämisen kohteeksi uuden hallintotason taloudellisine resursseineen.
Ettei vaan olisi keskusta. Juuri se sama puolue joka joutui luopumaan läänityksistään ja asemistaan väliportaan hallinnon uudistuksessa läänien poistuessa kartalta 1980-luvulla.
Tarvitseeko Suomi uutta väliportaan hallintoa. Ei tarvitse.
Suomi tarvitsee käytännöllisen, toimivan ja tarkoituksenmukaisen palvelujärjestelmäorganisaation hyvinvointialueille. Sellaisen organisaation joka järjestää ja osin myös tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut.
Toiminnan painopisteen tulee olla korostetusti palveluissa ja niiden tarvitsijoissa eli alueen ihmisissä. Ei organisaatioissa taikka tiettyjen puolueiden edunvalvonnassa ja tarpeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti