Toimiva ja kevyt hallintorakenne

Perussuomalaisten hallintomallissa on vahvat kunnat sekä kevyt ja hyvin toimiva valtionhallinto. 

Kuntien peruspalvelujen valtionosuuslaki on tarpeellista uudistaa. Se parantaa kuntakentän toimivuutta.

Erityistä väliportaan hallintoa ei tarvita.

Soteuudistus toi väliportaaseen eli maakunnalliselle tasolle edustuksellisen hallintorakenteen, hyvinvointialueet. 

Hyvinvointialueiden johto-, hallinto- ja tukitehtävissä on nykyisin noin 25 500 ihmistä. Heidän palkkakulunsa ovat yhteensä noin 1,7miljardia euroa. 

Nyt keskusta haluaa siihen rinnalle vielä maakuntahallinnon.

Keskustan eilen esittelemä hallintouudistus on aivan mahdoton, ja tulisi kalliiksi veronmaksajille.

Keskustan mallissa kokonaisuutena hallinnon määrä kasvaisi. Ministeriöitä ei tosiasiassa lakkautettaisi vaan niiden toiminta säilyisi ennallaan. Erotuksena nykyiseen se, että valtioneuvoston kanslia olisi ministeriöiden yläpuolella, kun se nyt on ministeriöiden rinnalla. 

Sen lisäksi keskustan mallissa kuntien ja valtion keskushallinnon väliin rakentuisi mittava väliportaan hallintokerros.

Jos ministeriörakenne muutettaisiin Ruotsin malliin niin on huomioitava, että Ruotsissa kyllä on jonkun verran pienemmät ministeriöt kuin Suomessa, mutta Ruotsissa on puolestaan virastoja useita kertoja enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa on 200 hallintovirastoa enemmän kuin Suomessa. 

Keskusta on ollut kirjoittamassa kahta edellistä hallitusohjelmaa, Sipilän hallituksen ja Marinin hallituksen ohjelmia. Molempiin näihin hallitusohjelmiin keskusta on vaatinut hallintoa lisääviä ja hallintoa kasvattavia kirjauksia. Ei keventäviä kirjauksia.

Kun vaalit lähestyvät, hallinnon keventämisen tavoite yllättäen nouseekin keskustan puheisiin.

Malli ei ole kuitenkaan millään lailla uskottava, eikä se kestä lähempää tarkastelua. Tärkeintä siinä näyttää olevan väliportaan hallinnon kasvattaminen ja toimintojen lisääminen jokaisella 21 hyvinvointialueella. 

Kaikki muu tuossa keskustan hallintomallissa on hämäystä ja tarkoitettu verhoamaan mallin päätavoitetta, tavoitetta väliportaan hallinnon kasvattamisesta ja uusista hallintorakenteista ja virkarälsseista alueelliselle tasolle.

Väliportaan hallinto eli lääninhallinto on purettu 1980-luvulla. Keskusta koki sen häviönä, ja kepun pitkäaikainen unelma onkin kostaa asia ja rakentaa vankka väliportaan hallinto Suomeen uudelleen. Kepun ehdotuksen tarkoitus on nimenomaan ja ainoastaan kasvattaa väliportaan hallintoa. 

Ministeriöt jäisivät nykyiselleen, ainoastaan niiden nimitys muuttuisi. Hallinnon kokonaismäärä siis kasvaisi.

Ministeriöt tuottavat kaiken kansallisen tason ohjauksen, valmistelevat lainsäädännön ja valmistelevat budjetin eduskunnalle. Keskustan malli jättäisi ministeriöt toiminnallisesti ja mittakaavaltaan ennalleen.

Sen lisäksi tuossa keskustan hallintomallissa väliportaan hallinto kasvaisi huomattavasti nykyisestä.

Valtionhallintoa on kevennetty määrätietoisesti ja pitkällä aikajänteellä. Vuosikymmenien mittaan on lakkautettu yli kaksikymmentä keskusvirastoa, erityisesti sitä toteutettiin 1990-luvulla. Vain muutamia on enää jäljellä. 

Valtionhallintoon riittää yksi hallintokerros eli ministeriöt, ja paikallishallintoon yksi hallintokerros eli itsehallinnolliset kunnat ja niiden yhteistyörakenteet. 

Uutta väliportaan hallintoa ei tarvita eikä siihen ole Suomella varaa. 5,7 miljoonan ihmisen kansa pärjää kahdella hallinnon tasolla, vahvat itsehallinnolliset kunnat ja valtionhallinnon ministeriöt. 

Mahdollisimman vähän virastoja, ainoastaan pakolliset. Julkisia menoja ei ole varaa kasvattaa, kuten keskustan malli tekisi.

Nykyinen hallitus on päättänyt tuottavuusohjelmallaan useiden satojen miljoonien, eli lähes puolen miljardin säästöt valtionhallinnosta. Valtionhallinnon henkilöstöä on vähennetty ja toimintojen määrää supistettu, virastorakennuksia on vähennetty, vuokrasopimuksista luovuttu ja virastoja yhdistelty samoihin tiloihin. Tukitoimia on vähennetty.

Nykyinen hallitus myös lakkautti valtion aluehallintovirastot ja ely-keskukset ja tiivisti niiden tehtävät lupa- ja valvontavirastoon. Tämäkin on siis jo toteutettu asia.

Kunnat tarvitseva uuden valtionosuuslain, tasapuolisen ja yhdenvertaisen valtionosuusjärjestelmän vahvistamaan kuntatasoa.

Vaatiko keskusta hallinnon säästöjä edellinen hallituskaudella ollessaan hallituksessa. Ei vaatinut. Päinvastoin. 

Kun keskusta pääsi vaikuttamaan soteuudistuksen valmisteluun, niin lopputuloksena oli maksimimäärä hyvinvointialueita, 21 hv-aluetta + Hus-yhtymä, eli paljon enemmän hallintorakenteita kuin asiantuntijat suosittelivat. Hyvinvointialueiden hallintoon tuli seitseman kerrosta johtajia, nyt tasoja on pyritty vähentämään ja  hallintorakennetta madaltamaan. Myös hyvinvointialueiden rahoitusmallista tuli katastrofi.

Siinä leikissä loppuivat rahat hyvinvointialueilta ja valtiolta. Tätä sote-hallinnon maakunnallista runkoa keskusta haluaa nyt kasvattaa ja paisuttaa.

Kokemus on osoittanut, että keskusta on kallis puolue suomalaisille veronmaksajille. Aivan liian kallis.

Kuten yhteiskunnan rakentamisessa yleensäkin, myös hallinnon suunnittelussa ja toteuttamisessa on parasta luottaa perussuomalaisiin.

Hyvinvointialueiden rahoituslain tuottamista haasteista.

 

Hyvinvointialueiden rahoituslaki herättää vilkasta keskustelua.

Myös useissa opposition piiristä tuotetuissa kirjoituksessa rahoituslain ongelmat tunnustetaan mutta ei kuitenkaan esitetä ratkaisuja niihin.

Opposition piiristä pyritään tuomaan esille vikaa edellisen hallituksen toimenpiteistä ja tämän hallituksen ministereistä, mutta kuitenkaan ei kyetä esittämään toteuttamiskelpoista korjausehdotusta tilanteeseen.

Keskustan kokenut valtiomies Hannes Manninen toteaa kannanotossaan, että "Nykytilanteessa kannattaa parannusehdotuksissa keskittyä toimintojen uudistamiseen ja kehittämiseen erityisesti perusterveydenhuollossa sekä sairaaloiden työnjakoon".

Näin hallitus on juuri toiminut. Perusterveydenhuollon työn vaikuttavuutta ja tuloksia on kasvatettu hoidon jatkuvuuden parantamisella. Sitä työtä hallitus on ahkerasti tehnyt hallituskauden alkuviikoilta lähtien.

Omalääkärimallin käyttöönotto on keskeisin keino edistää hoidon jatkuvuutta. Hallitus on päättäväisesti edistänyt omalääkäri- ja omahoitajamallia, ohjannut rahaa pilottihankkeisiin hyvinvointialueille, neuvonut, opastanut, ohjannut ja kannustanut. Omalääkärimallin käyttö useissa eri muodoissa on huomattavasti lisääntynyt, ja se on käytössä kaikilla hyvinvointialueilla kautta koko Suomen. Hallitus on siis kehittänyt perusterveydenhuoltoa koko kautensa ajan.

Kun hallitus on tehnyt kaksi ja puoli vuotta lujasti töitä perusterveydenhuollon kehittämisen ja vahvistamisen hyväksi, niin kuitenkin aina tämän tästä opposition edustaja kävelee paikalle kertomaan, että perusterveydenhuoltoa olisi hyvä kehittää. Odottaisin oppositiolta myös omia ratkaisumalleja.

Toisen keinona opposition taholta mainitaan sairaaloiden välinen työnjako. Sitä hallitus on edistänyt terveydenhuoltolain muutoksella ja terveydenhuollon asetuksella. 

Näiden lisäksi on valmistelussa monituottajuuden II-lakipaketti. Kuitenkin on niin, että esimerkiksi Lapissa keskustajohtoinen hyvinvointialue ei halua työnjakoa toteuttaa, vaan on jo pitkään siirtänyt sairaalan toimintoja osa kerrallaan Kemistä Rovaniemelle. Ja lopulta marraskuun kokouksessa aluevaltuusto päätti, että se jättää Kemin sairaalaan erikoissairaanhoitoa vain nimellisen määrän. Sitä keskittävää linjausta luonnollisesti Länsi-Pohjan asukkaat kiivaasti vastustavat. 

Aivan yhtä selvää on myös, että hyvinvointialueen järjestämislain muutoksen eli niin sanottu monituottajuuden paketin Länsi-Pohjan sairaalalle tuomat mahdollisuudet jäävät käyttämättä, koska keskusta johtaa Lapin hyvinvointialuetta. Sille on tärkeintä siirtää hyvinvointialueen toimintaa Rovaniemelle ja jättää Länsi-Pohja kurjistumaan.

Meneillään olevasta arviointimenettelystä on tarpeellista todeta niiden lainsäädännöllinen tausta. Arviointimenettelyn käynnistyminen perustuu hyvinvointialuelakiin. On muistettava että laki ohjaa myös ministeriä ja ministeriöitä. Jos hyvinvointialueen alijäämä kasvaa kohtuuttomaksi ja laissa mainitut ehdot täyttyvät, ministeriön velvollisuus on käynnistää arviointimenettely. Se on laissa ministeriölle kirjattu velvollisuus.

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli oli lähtökohtaisesti todella kehno useammalla eri tavalla. Mallissa kuntatalous on saanut jokerin käteensä hyvinvointialueiden kustannuksella.

Kuntien sote-erä laskettiin kunkin kunnan toteutuneista sote-kuluista juuri ennen hyvinvointialueiden aloittamista eli vuosilta 2021 ja 2022. 

Lapin kansan pääkirjoitustoimittaja 11.12.2025 kuvailee, että sotesiirtymän tarkastelujaksolla 2001-2022 kunnat tinkivät hoidossa, antoivat jonojen kasvaa ja jättivät jopa lakisääteisiä tehtäviä hoitamatta saadakseen kirjanpidossa sotekulut alas ja kunnan siirtymätasauksen positiiviseksi. "Lapin kunnissa on ollut Laphan mukaan huomattavia puutteita jopa lakisääteisten velvoitteiden noudattamisessa. Kunnat ovat siis aliresursoineet palveluitaan, ja sen vuoksi Laphan tulisi nyt järjestää palvelunsa rahamäärällä, joka ei vastaa alueen laskennallista rahoitusta eikä palvelutarvetta."

Ja tuon johdosta kyseiset kunnat saavat valtionosuutensa korotettuna.

Rahoitusmallin rakenteen perusteluna hyvinvointialuelainsäädännössä on sote-siirron tasaaminen sillä tavalla, että kunnista siirtynyt sote-työ ja tulo vastaisivat toisiaan. Asetelma oli altis manipuloinnille ja tarkoitushakuiselle toiminnalle tarkastelujaksolla.

Tehtävien siirtyessä hyvinvointialueille maksuosuus eli kunta-ja yhteisöveron siirto olivat kaikille kunnille tasasuuruisia. Edellinen hallitus viritti maksun suuruuden säätömekanismin  siirtymätasausjärjestelmään.

Jos yksittäinen kunta pystyi osoittamaan että sen toteutuneet sote-menot vuosina 2021-2022 olivat pienemmät kuin laskennalliset sote-menot, se saa siirtymätasaushyvitystä kasvaneina valtionosuuksina. Eli sen siirtymätasaus on plusmerkkinen. Valtionosuudet kasvoivat.

Puolestaan sellainen kunta  jonka sote-menot kirjanpidossa olivat vuosina 2021-2022 suuremmat kuin laskennallinen tarve, menettää valtionosuuksia.

Kunkin kunnan plus- tai miinusmerkkiset siirtymätasaukset pienenevät siirtymätasausvuosien aikana 2029 mennessä, mutta osa niistä jää pysyväksi.  

Kuntien valtionosuuksiin vaikuttavat sote-siirrot, jotka on laskettu vuosien 2021 ja 2022 kuntien toteutuneiden sotekustannusten perusteella. 

Jos siis toteutuneet sotekulut olivat pienemmät kuin laskennalliset sote-kulut noina vuosina, rahoituslain tasausmekanismi kasvattaa kunnan valtionosuutta. Jos taas toteutunut kulu oli suurempi kuin laskennallinen sote-kulu, kunta menettää valtionosuuksia.

Siirtymätasausvuodet tasaavat tuota edellä kerrottua vaikutusta, mutta osa vaikutuksesta jää pysyväksi.

Hyvinvointialueen siirtymätasaus puolestaan muodostuu alueen kuntien yhteenlaskettujen vuosien 2021 ja 2022 sote-menojen funktiona.

Lapin hyvinvointialueen siirtymätasaus on negatiivinen sen seurauksena, että Lapin kuntien kirjanpidolliset sote-menot yhteenlaskettuna olivat tarkastelujaksolla vuonna 2022 pienemmät kuin hyvinvointialueen laskennalliset sote-menot. Lapin hyvinvointialueelle muodostui negatiivinen siirtymätasaus, jonka mittakaava on kymmeniä miljoonia euroja. Lapissa oli siis liian monta kuntaa jotka juuri ennen hyvinvointialueiden aloittamista hoitivat sote-palvelunsa summalla joka oli alle laskennallisen rahoitustarpeen.

Ja sen vuoksi Lapin hyvinvointialueen siirtymätasaus on negatiivinen ja negatiivisen siirtymätasauksen vuoksi sen vuosittainen rahoitus kymmeniä miljoonia euroja pienempi kuin sen laskennallinen rahoitus olisi.

THL:n tutkimukset ja tilastot osoittavat, että kuntien välillä on terveyseroja ja vastaavasti eroja sosiaali- ja terveyspalvelujen käytössä ja niiden tarpeessa. Se on tosiasia. 

Mutta yhtälailla on totta, että hyvinvointivaltion tehtävä on tasata väestössä vallitsevia terveyseroja eli parantaa ja kohentaa sen väestönosan tilannetta jolla on eniten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta. Ja taata kaikille riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Se on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän päätehtävä.

Aivan selvästi solidaarisuuden ja yhteisvastuullisuuden tavoite on kokonaan unohtunut hyvinvointialueiden rahoituslain laatijoilta, siis edelliseltä hallitukselta.

Tärkeintä näyttää olleen että kunnilla on mahdollisuus voittaa. Vaikka sen seurauksena on ollut esimerkiksi Lapin osalta hyvinvointialueen rahoituksen vajaus suhteessa koettuun todelliseen palvelujen tarpeeseen sekä laskennalliseen rahoitustarpeeseen. Molempiin.

Poistamalla tasausmekanismit Lapin hyvinvointialueen rahoitus kasvaisi kymmeniä miljoonia euroja. Samalla kuntien tasausmekanismin poistaminen, eli valtionosuuksien kytkennän poistaminen menneisyyden tilastointijakson sote-menoista, tarkoittaisi sitä että useiden Lapin kuntien valtionosuudet pienenisivät. Mutta toisaalta useiden kuntien valtionosuudet kasvaisivat.

Kemi on yksi niistä joiden valtionosuus kasvaisi. 

Myös soten alla, tarkastelujaksolla 2021-2022, Kemi hoiti potilaansa, piti jonot lyhyenä ja tuotti lakisääteiset palvelut. Toimi tunnollisesti. Sen seurauksena Kemin sote-menot olivat suuremmat kuin laskennallinen rahoitustarve, mikä puolestaan johti valtionosuuksien pienenemiseen. Valtionosuudet putosivat suorastaan nollan alapuolelle, ne ovat siis negatiiviset. Kemi joutuu maksamaan valtiolle sen seurauksena, että hoiti sote-tehtävänsä asiallisesti myös hyvinvointialueuudistusta edeltävällä tarkastelujaksolla.

Kunnan velvollisuus on joka tilanteessa tuottaa laissa säädetyt palvelut ja edistää asukkaidensa hyvinvointia.

Voidaan hyvällä syyllä todeta että hyvinvointialueen rahoitusmalli, sen lisäksi että se ei ole riittävällä tavalla solidaarinen eikä yhteisvastuullinen, se myös lisää hyvinvointi-ja terveyseroja eikä suinkaan vähennä niitä.

Lapissa on enemmän kuntia jotka voittivat sote-erien laskentamallissa itselleen lisää valtionosuutta kuin niitä, jotka menettivät. Kaikkien tasausten nollaaminen tarkoittaisikin sitä, että vaikka hyvinvointialue voittaisi ja saisi laskennallisen rahoituksensa, niin kuntatasolla yhteenlaskettuna Lapin kunnat menettäisivät valtionosuuksia. Se olisi osuus, joka menisi hyvinvointialueen rahoituksen kasvattamiseen.

Yhteenlaskettuna Lapin kuntien sote-+pela- menot tuolloin tarkastelujaksolla 2021-2022 olivat pienemmmät kuin niiden yhteenlaskettu rahoituksen laskennallinen tarve, minkä vuoksi Lapin hyvinvointialue sai negatiivisen siirtymätasauksen ja laskennallista tarvetta pienemmän rahoituksen.

Lapissa on 21 kuntaa.

Viittaan tässä arviossa nyt Lapin Kansan pääkirjoituksessa kertomaan, jota edellisessä kommentissani siteerasin.

Siirtymätasauksen suhteen kunnat voidaan pelkistäen jakaa kolmeen ryhmään.

1) Ne joilla on negatiivinen siirtymätasaus. Näiden sote-menot hyvinvointialueuudistuksen alla 2021- 2022 olivat suuremmat kuin laskennallinen määrärahatarve. Nämä menettävät valtionosuuksia.

Tähän ryhmään kuuluu eritoten Kemi.

2) Ne kunnat joiden tosiasialliset sote-menot tuolla edellä mainitulla tarkastelujaksolla olivat pienemmät kuin laskennallinen määrärahan tarve. Näillä on positiivinen siirtmätasaus eli niiden valtionosuudet kasvoivat positiivisen siirtymätasauksen seurauksena.

3) Ne kunnat, jotka tarkastelujaksolla 2021-2022 eri keinoilla painoivat sote-kulunsa tilapäisesti alas saadakseen positiivisen siirtymätasauksen ja sitä kautta lisäystä valtionosuuksiinsa.

Kuntaryhmän 3 saama lisäys valtionosuuksiinsa ei siltä osin heijasta hyvinvointialueen palvelutarpeen edellyttämää rahoitusta. Tämä kolmas ryhmä on aiheuttanut Lapin alueen palvelutarpeen ja Lapin hyvinvointialueen saaman rahoituksen välillä olevan suurinumeroisen eron.

Lapin hyvinvointialueelta sen saaman negatiivisen siirtymätasauksen vuoksi puuttuvia rahoja ei siis tule etsiä muiden hyvinvointialueiden taseista. Asia selittyy rahoituslain kytkennällä Lapin kuntien sote-eriin ja niiden tasausjärjestelmään.

Tilannetta ei helpottanut hyvinvointialueen ylisuureksi virittämä kulupuoli hallinnon osalta. Seitsemän kerrosta johtajia.

Nyttemmin tavoitteena on vähentää tasojen määrä neljään-viiteen kerrokseen.

Kunnilla on vahvoja poliittisia puolustajia.

Korotettuja valtionosuuksia, niillä kunnilla joilla niitä on, pidetään saavutettuna etuna, joihin ei saa kajota.

Olkoonkin että nousu on voinut johtua sote-menojen tarkoitushakuisesta painamisesta pienemmäksi tilastointijaksolla. Ja vaikka, niin kuin aikaisemmin kerroin, rahoituksen asetelma on epäsolidaarinen ja jopa terveys- ja hyvinvointieroja lisäävä.

Sote-häntien eli menneisyyden sote-menojen vaikutusten poistaminen valtionosuuksista pyrittiin toteuttamaan kuntalakia muuttamalla. Lainsäädäntöhanke pysähtyi hallituspuolueen poliittiseen vastustukseen. 

Oppositio on moneen otteeseen moittinut itse tekemäänsä rahoituslakia. Mutta sieltä ei ole kyetty  esittämään toteuttamiskelpoista mallia, jolla asia korjataan kustannusneutraalisti.

Hyvinvointialuen kertyneen alijäämän anteeksianto, mikä on ollut esillä, jättäisi sekin käyttötalouden velan kuitenkin edelleen rasittamaan julkista velkamäärää.

Hyvinvointialueiden talousahdinko tulisi oikaista pian. Ainoastaan kustannusneutraalit mallit ovat realistisia. Oppositiolla ei ole tarjota ratkaisuja, vaikka ongelma on nykyisten oppositiopuolueiden aiheuttama.

Rahoituslain III-paketti on lausuntokierroksella.

Lapin hyvinvointialueen talousongelmat saadaan kyllä vuosien mittaan korjaantumaan. Se ei tosin näytä hyödyttävän Meri-Lappia. Koska Lapin hyvinvointialueen johdossa olevan keskustan politiikka keskittää resurssit ja toiminnot Rovaniemelle ja deprivoi ja hyödyntää Meri-Lapin aluetta. Tämä on koettua todellisuutta.