Valtioneuvoston tuore puolustusselonteko - puolustuksen tilannekuva ja linjaus lähitulevaisuuteen. Muutoksia edelliseen selontekoon.

Valtioneuvoston 19.12. julkaisemassa puolustusselonteossa on tuotettu laaja ja kattava selvitys Suomen puolustuksen ja kriisinkestävyyden tilasta ja sen lähiajan näkymistä.

Kokosin tähän kirjoitukseen puolustusselonteon keskeisimpiä asiakohtia ja havaintoja, sekä lyhyen tiivistelmän selonteosta.

Maanpuolustustahdon ytimessä on kansallinen yhtenäisyys ja kokemus Suomesta puolustamisen arvoisena. Maanpuolustustahto luo pohjaa kokonaismaanpuolustukselle ja kokonaisturvallisuudelle sekä vahvistaa yhteiskunnan kriisinkestokykyä. 

Suomen on aina ja kaikissa turvallisuustilanteissa varauduttava Suomeen kohdistuvaan sotilaalliseen voimankäyttöön sekä sillä uhkaamiseen ja poliittiseen painostukseen. Suomi huolehtii kyvystään vastata pitkään jatkuvaan sotilaalliseen painostukseen sekä pitkäkestoiseen ja laajamittaiseen sodankäyntiin.

Puolustusselonteon mukaan Suomella on oltava kyky vastata nopeasti kehittyvään, laajamittaiseen, pitkäkestoiseen ja korkean intensiteetin sodankäyntiin kansallisin voimavaroin ja osana liittokuntaa.

Itämeren alue on strategisesti tärkeä Suomelle ja kaikille muillekin Itämeren ympärysvaltioille. Kaupankäynnin jatkuvuus, häiriötön meriliikenne ja merenalaisen infrastruktuurin turvaaminen ovat avainasemassa koko suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden varmistamisessa.

Pohjoisella alueella korostuvat kriittisen infrastruktuurin ja Pohjois-Atlantin meriyhteyksien turvaaminen osana liittokuntaa Jäämerelle asti.

Suomi ylläpitää ja kehittää vahvaa omaa puolustuskykyään kaikissa tilanteissa. Kuitenkin samalla ottaen huomioon Naton yhteiset tavoitteet.

Nato-jäsenyyden johdosta Suomen puolustuksen ennaltaehkäisevä vaikutus on huomattavasti aiempaa suurempi. Suomeen kohdistuva sotilaallinen voimankäyttö ennaltaehkäistään osana liittokunnan pelotetta. Mikäli sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisy epäonnistuu, sotilaalliset hyökkäykset torjutaan.

Asevelvollisuus, laaja ja koulutettu reservi ja korkea maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen perusta.

Asevelvollisuus on välttämätön edellytys määrällisesti riittävien ja käytettävyydeltään monipuolisten  joukkojen tuottamiselle.  Laaja ja osaava reservi mahdollistaa alueellisen kattavuuden sekä kyvyn pitkäkestoiseen toimintaan. 

Vahvan maanpuolustustahdon säilyttäminen on kriittinen tekijä Suomen  puolustukselle.

Kotimainen puolustusteollisuus on kokonaismaanpuolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta yksi keskeinen tekijä. Sen toiminta ulottuu normaalioloista poikkeusoloihin. Kotimaisella puolustusteollisuudella on merkittävä rooli keskeisten asejärjestelmien ylläpidossa, uusien suorituskykyjen kehittämisessä ja sotamateriaalin tuotantokyvyn kasvattamisessa. Suomessa puolustusteollinen tuotanto on pitkälti suuntautunut kotimaanmarkkinoille.  Viime vuosina viennillä on kuitenkin ollut jo merkittävä osuus teollisuuden liikevaihdosta.

Kertausharjoitusten määrää on nostettu merkittävästi, ja asevelvollisten kouluttamiseen on osoitettu lisää henkilöstöä keväällä 2022 saadulla lisärahoituksella. Kertausharjoituksissa koulutettiin vuonna 2023 noin 28 000 reserviläistä. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutuspäivien määrät ovat nousseet huomattavasti.

Vapaaehtoinen maanpuolustus yhdistää kaikkia kansalaisryhmiä ja kohottaa maanpuolustustahtoa. Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan kehittämisenlähtökohtina ovat olleet yhteiskunnan ja erityisesti Puolustusvoimien tarpeet.

Jatkossa kehitystä ohjaa vuoden 2024 loppuun mennessä määritettävä vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetila.

Suomen maapuolustus on rakennettu kansallisen puolustuksen tarpeisiin. Maa voimien valmiutta ja suorituskykyjä on parannettu. Puolustusyhteistyön syventymisen ansiosta Maavoimat on kyennyt parantamaan valmiuttaan ja iskukykyään.

Maa- ja ilmapuolustuksen tiiviimpi yhteistoiminta on kehittänyt taistelukykyä niin kansallisesti kuin liittokunnan jäsenenä.

Operatiivisia joukkoja ja paikallisjoukkoja on kehitetty kokonaisuutena painottaen liikkuvuutta, taistelukykyä ja materiaalista valmiutta. Harjoituksissa on kehitetty joukkojen yhteistoimintakykyä sekä kykyä vastata laaja-alaiseen vaikuttamiseen.

Taistelutehtävissä paikallisjoukot ja operatiiviset joukot muodostavat kokonaisuuden taistelun aloittamisesta maahan hyökänneen vihollisen pysäyttämiseen sekä tarvittavien vastahyökkäyksientekemiseen päämääränään vihollisen lyöminen.

Puolustusvoimat tutkii ja kehittää uutta teknologiaa hyödyntäviä miehittämättömiä kauko-ohjattuja ja autonomiseen toimintaan kykeneviä järjestelmiä, joita voidaan käyttää monipuolisesti erilaisissa tehtävissä. Niillä on kyky muun muassa valvoa ja osoittaa maaleja sekä häiritä ja tuhota vastustajan kohteita. 

Miehittämättömiä järjestelmiä kehitetään koordinoidusti kaikkia puolustushaaroja ja viranomaisia hyödyttävällä tavalla ja kansainvälinen säätely huomioiden.

Maapuolustuksen päämääränä on ennaltaehkäistä Suomeen kohdistuva maahyökkäys. Kansallinen maahyökkäyksen torjuntakyky on edellytys uskottavan puolustuskyvyn muodostamiselle.

Meripuolustuksen päämääränä on turvata Suomen alueellinen koskemattomuus, liittokunnan meriyhteydet ja toiminnanvapaus Itämerellä

Ilma- ja ohjuspuolustuksen päämääränä on ennaltaehkäistä ja torjua ilmasta kohdistuvat hyökkäykset. Ilma- ja ohjuspuolustuksen joukkojen korkea torjuntavalmius mahdollistaa tarvittaessa sekä ilmasta kohdistuvien hyökkäysten torjunnan, että osallistumisen maa- ja meripuolustukseen kansallisesti ja yhdessä liittolaisten kanssa. 

Ilma- ja ohjuspuolustuksessa ylläpidetään ja kehitetään sekä toimintatapoja että materiaalia.

Asevelvollisuusikään tulevat ikäluokat pienenevät ja väestön henkinen ja fyysinen toimintakyky polarisoituu. Tämä edellyttää, että kutsunnoissa määrätään palvelukseen entistä useampi, että vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuu aiempaa enemmän naisia ja että asepalveluksen keskeyttäneiden määrää saadaan laskettua.

Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on keskeinen voimavara, ja sillä on maanpuolustustahtoa kohottava vaikutus. Tässä on jatkossa huomioitava myös liittokunnan jäsenyyden vaikutukset, ja samalla on lisättävä sekä asevelvollisten että ei-asevelvollisten osallistumismahdollisuuksia.

Puolustusministeriö on asettanut vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi työryhmän, jonkatehtävänä on laatia esitys vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetilasta.

Työssä huomioidaan muun muassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) rooli paikallisjoukkojen kouluttajana, paikallisjoukkojen koulutus- ja muodostamismalli, MPK:n poikkeusolojen tehtävät, kokonaisturvallisuuden koulutusvastuu ja Naton vaikutukset vapaaehtoiseen maanpuolustukseen sekä vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvät lainsäädännön kehittämistarpeet.

Selvityksen perusteella valmistaudutaan tarvittaviin toiminnallisiin ja lainsäädännöllisiin uudistuksiin.

Viranomaisten välisen yhteistoiminnan määrä ja laatu ovat kasvaneet edellisen selonteon jälkeen. Laaja-alaiseen vaikuttamiseen varautuminen ja vastaaminen vaativat jatkossakin tiiviimpää viranomaisyhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Riittävä vaste muodostuu turvallisuusviranomaisten yhteistyöstä, johon kukin viranomainen osallistuu tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa mukaisessa roolissa.

Suomeen, puolustuskykyyn ja puolustusjärjestelmään kohdistuva informaatiovaikuttaminen on jatkuvaa ja aiempaa monimuotoisempaa. Sillä pyritään saavuttamaan niin poliittisia kuin sotilaallisia tavoitteita.

Kyberuhkat on kyettävä havaitsemaan ja muutoksia seuraamaan reaaliaikaisesti.

Kyberpuolustusta kehitetään osana kehittyvää paikallispuolustusta, jotta voidaan suojata puolustuskyvylle kriittinen infrastruktuuri. Tämä edellyttää, että asevelvollisten ja vapaaehtoisten henkilöiden käytettävyyttä kyberpuolustuksen tehtävissä parannetaan.

Valtiollinen suvereniteetti kybertoimintaympäristössä on määriteltävä ja se on kyettävä turvaamaan. Tämä edellyttää toimintaperiaatteiden ja asiaan kuuluvan säädöspohjan kehittämistä.

Kriisinkestävyys ja huoltovarmuus kokonaisturvallisuuden osana

Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamalliin, johon sisältyy seitsemän elintärkeää toimintoa: johtaminen, kansainvälinen ja EU-toiminta, puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus, väestön toimintakyky ja palvelut sekä henkinen kriisinkestävyys. 

Elintärkeiden toimintojen turvaamisesta huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Laajasti osallistava varautuminen parantaa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.

Elintärkeät toiminnot turvataan kaikissa olosuhteissa yhteensovitetuilla varautumis- ja vastatoimenpiteillä. Huoltovarmuus on osa kokonaisturvallisuuden perustaa. Se käsittää väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien kriittisten toimintojen, tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista sekä normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.

Kokonaisturvallisuuden mukaista varautumista johtaa, valvoo ja yhteensovittaa kukin ministeriö toimialallaan. Valtionhallinnon, alue- ja paikallishallinnon, viranomaisten ja elinkeinoelämän lisäksi kokonaisturvallisuuden verkostoon kuuluvat korkeakoulut, tutkimuslaitokset, järjestöt, muut yhteisöt ja yksilöt. 

Osana kokonaisturvallisuutta varmistetaan Puolustusvoimien kyky tukea muita viranomaisia ja kriittisiä toimijoita.

Vakavin suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistuva uhka on sota, mikä korostaa erityisesti puolustuskyvyn merkitystä. Sotilaallinen maanpuolustus nojaa yhteiskunnan kaikkien sektoreiden tukeen ja vahvaan maanpuolustustahtoon.

 Kokonaismaanpuolustukseen kuuluvat kaikki ne kansalliset ja kansainväliset sotilaalliset ja siviilialojen toimet, joilla turvataan sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset kaikissa turvallisuustilanteissa. 

Huoltovarmuusjärjestelmä on keskeinen väline, jolla tuetaan kokonaismaanpuolustuksen tavoitteita. Sillä varmistetaan teollisen tuotannon jatkuvuutta kriisitilanteessa ja edistetään Puolustusvoimien tarvitsemien ei-sotilaallisten suorituskykyjen saatavuutta niin normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissa.

Sotilaallisella huoltovarmuudella tuetaan Puolustusvoimien ja Suomessa toimivien liittolaisten toimintaedellytyksiä sekä turvataan Puolustusvoimien kriittisten järjestelmien toimintakyky. Sodan ajan puolustuskyky perustuu suurelta osin muualta yhteiskunnasta saataviin resursseihin. 

Sotilaallinen huoltovarmuus edellyttää, että varautuminen sotilaallisiin kriiseihin ja muihin poikkeusoloihin yhteensovitetaan eri tahojen välillä osana kokonaismaanpuolustusta.

Varautuminen pitkäkestoiseen sotilaalliseen konfliktiin edellyttää valmiusvarastoinnin, tuotannon ja tuotantokapasiteetin kasvattamista. Sotilaallinen huoltovarmuus perustuu normaalioloissa rakennettuun riittävään teolliseen kapasiteettiin, osaavaan henkilöstöön ja ennakkoon varastoituihin materiaaleihin

Sotilaallisen huoltovarmuuden vahvistaminen edellyttää yhteistyön tiivistämistä puolustushallinnon, ministeriöiden ja Huoltovarmuuskeskuksen välillä. Huoltovarmuustoiminnot on kytkettävä tiiviimmin osaksi kokonaismaanpuolustuksen koordinaatiota ja niiden riittävä resursointi on turvattava.

Infrastruktuuri

Puolustusvoimien toiminta on sekä normaali- että poikkeusoloissa riippuvaista yhteiskunnan infrastruktuurista ja sen käytön edellyttämästä tuesta, kuten sää-, paikkatieto- ja olosuhdepalveluista sekä kunnossapidosta. 

Väylästön, satamien ja lentoasemaverkoston, niiden kriittisten palveluiden ja järjestelmien, kuten lennonvarmistuslaitteiden, sekä tietoliikenneyhteyksien on mahdollistettava Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ja niihin liittyvä harjoittelu kaikissa valmiustiloissa ja olosuhteissa, myös GPS-häirinnän alaisena. 

Sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta kriittisen infrastruktuurin ja siihen liittyvien toimintojen suojaamiseen sekä jatkuvuuden hallintaan liittyvät tarpeet arvioidaan puolustusministeriön johdolla poikkihallinnollisessa yhteistyössä. 

Ulkomaisen kiinteistöomistuksen valvonnan säädöspohjaa, prosesseja ja tilannekuvaa kehitetään edelleen.

Informaatiovaikuttaminen määritellään toiminnaksi, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten kokemaan luottamuksen ja turvallisuuden tunteeseen, käyttäytymiseen, päätöksentekijöihin ja viime kädessä yhteiskunnan toimintakykyyn. Informaatiovaikuttamisen keinot ovat moninaiset. 

Niitä ovat esimerkiksi väärien tai harhaanjohtavien tietojen levittäminen, oikean tiedon tarkoitushakuinen väärinkäyttö irrottamalla faktat asiayhteydestään, painostaminen ja maalittaminen sosiaalisessa mediassa sekä uuden teknologian hyödyntäminen esimerkiksi syväväärennettyjen (deepfake) videoiden tekemiseksi.

Informaatiovaikuttaminen voi myös olla osa laaja-alaista vaikuttamista, johon liittyy muita vihamielisiä vaikuttamistoimia. Informaatioympäristöä ja yhteiskunnan haavoittuvuuksia hyödyntämällä voidaan vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, yhteiskuntarauhaa ja heikentää Suomen kansainvälistä asemaa.

Strategisella viestinnällä tarkoitetaan informaatioympäristön ja kohderyhmien analyysiin ja siitä johdettuun tilanneymmärrykseen perustuvaa tavoitteellista ja ennakoivaa viestintää. Strateginen viestintä liittyy saumattomasti johtamiseen. Strategisen viestinnän suunnittelu perustuu jatkuvasti päivittyvään tilanneymmärrykseen. 

Vain sillä tavalla on mahdollista ennakoida informaatioympäristön kehityskulkuja, haavoittuvuuksia, uhkia ja riskejä. Taitava strateginen viestintä myös suojaa informaatiovaikuttamiselta.

Informaatiovaikuttamisen havaitsemisessa ja siihen vastaamisessa tehdään yhteistyötä eri ministeriöiden ja hallinnonalojen kesken.

Uhkiin vastaaminen edellyttää, että viranomaisten ja yksityisen sektorin toimia koordinoidaan ennakoivasti. 

Selonteon mukaan informaatiouhkien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä yhteisen tilannekuvan, vastuiden ja toimintatapojen täsmentämiseksi laaditaan kansallinen informaatiopuolustuksen ja informaatiovaikuttamiseen vastaamisen konsepti (Informaatioturvallisuuden konsepti).

Linkki puolustusselontekoon:  https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166002