Valtioneuvoston 19.12. julkaisemassa puolustusselonteossa
on tuotettu laaja ja kattava selvitys Suomen puolustuksen ja kriisinkestävyyden
tilasta ja sen lähiajan näkymistä.
Kokosin tähän kirjoitukseen puolustusselonteon keskeisimpiä asiakohtia ja havaintoja, sekä lyhyen tiivistelmän selonteosta.
Maanpuolustustahdon ytimessä on kansallinen
yhtenäisyys ja kokemus Suomesta puolustamisen arvoisena. Maanpuolustustahto luo
pohjaa kokonaismaanpuolustukselle ja kokonaisturvallisuudelle sekä vahvistaa yhteiskunnan kriisinkestokykyä.
Suomen on
aina ja kaikissa turvallisuustilanteissa varauduttava Suomeen kohdistuvaan
sotilaalliseen voimankäyttöön sekä sillä uhkaamiseen ja poliittiseen painostukseen. Suomi huolehtii kyvystään
vastata pitkään jatkuvaan sotilaalliseen painostukseen sekä pitkäkestoiseen ja
laajamittaiseen sodankäyntiin.
Puolustusselonteon mukaan Suomella on oltava kyky vastata nopeasti kehittyvään,
laajamittaiseen, pitkäkestoiseen ja korkean intensiteetin sodankäyntiin
kansallisin voimavaroin ja osana liittokuntaa.
Itämeren alue on strategisesti tärkeä Suomelle ja kaikille
muillekin Itämeren ympärysvaltioille. Kaupankäynnin jatkuvuus, häiriötön meriliikenne
ja merenalaisen infrastruktuurin turvaaminen ovat avainasemassa koko suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden
varmistamisessa.
Pohjoisella alueella korostuvat kriittisen infrastruktuurin
ja Pohjois-Atlantin meriyhteyksien turvaaminen osana liittokuntaa Jäämerelle
asti.
Suomi ylläpitää ja kehittää vahvaa omaa puolustuskykyään
kaikissa tilanteissa. Kuitenkin samalla ottaen huomioon Naton yhteiset tavoitteet.
Nato-jäsenyyden johdosta Suomen puolustuksen
ennaltaehkäisevä vaikutus on huomattavasti aiempaa suurempi. Suomeen kohdistuva
sotilaallinen voimankäyttö ennaltaehkäistään osana liittokunnan pelotetta. Mikäli
sotilaallisen voimankäytön ennaltaehkäisy epäonnistuu, sotilaalliset
hyökkäykset torjutaan.
Asevelvollisuus, laaja ja koulutettu reservi ja korkea
maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen perusta.
Asevelvollisuus on välttämätön edellytys määrällisesti
riittävien ja käytettävyydeltään monipuolisten joukkojen tuottamiselle. Laaja ja
osaava reservi mahdollistaa alueellisen kattavuuden sekä kyvyn pitkäkestoiseen toimintaan.
Vahvan maanpuolustustahdon
säilyttäminen on kriittinen tekijä Suomen puolustukselle.
Kotimainen puolustusteollisuus on kokonaismaanpuolustuksen
ja huoltovarmuuden kannalta yksi keskeinen tekijä. Sen toiminta ulottuu
normaalioloista poikkeusoloihin. Kotimaisella puolustusteollisuudella on merkittävä rooli keskeisten
asejärjestelmien ylläpidossa, uusien suorituskykyjen kehittämisessä ja
sotamateriaalin tuotantokyvyn kasvattamisessa. Suomessa puolustusteollinen tuotanto on pitkälti suuntautunut
kotimaanmarkkinoille. Viime vuosina
viennillä on kuitenkin ollut jo merkittävä osuus teollisuuden liikevaihdosta.
Kertausharjoitusten määrää on nostettu merkittävästi,
ja asevelvollisten kouluttamiseen on osoitettu lisää henkilöstöä keväällä 2022
saadulla lisärahoituksella. Kertausharjoituksissa koulutettiin vuonna 2023 noin 28 000 reserviläistä. Vapaaehtoisen
maanpuolustuksen koulutuspäivien määrät ovat nousseet huomattavasti.
Vapaaehtoinen maanpuolustus yhdistää kaikkia kansalaisryhmiä ja kohottaa maanpuolustustahtoa. Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan kehittämisenlähtökohtina ovat olleet yhteiskunnan ja erityisesti Puolustusvoimien tarpeet.
Jatkossa kehitystä ohjaa vuoden 2024 loppuun mennessä
määritettävä vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetila.
Suomen maapuolustus on rakennettu kansallisen puolustuksen
tarpeisiin. Maa voimien valmiutta ja suorituskykyjä on parannettu.
Puolustusyhteistyön syventymisen ansiosta Maavoimat on kyennyt parantamaan valmiuttaan ja iskukykyään.
Maa- ja ilmapuolustuksen tiiviimpi yhteistoiminta on
kehittänyt taistelukykyä niin kansallisesti kuin liittokunnan jäsenenä.
Operatiivisia joukkoja ja paikallisjoukkoja on kehitetty
kokonaisuutena painottaen liikkuvuutta, taistelukykyä ja materiaalista
valmiutta. Harjoituksissa on kehitetty joukkojen yhteistoimintakykyä sekä kykyä vastata
laaja-alaiseen vaikuttamiseen.
Taistelutehtävissä paikallisjoukot ja operatiiviset joukot
muodostavat kokonaisuuden taistelun aloittamisesta maahan hyökänneen vihollisen
pysäyttämiseen sekä tarvittavien vastahyökkäyksientekemiseen päämääränään vihollisen lyöminen.
Puolustusvoimat tutkii ja kehittää uutta teknologiaa
hyödyntäviä miehittämättömiä kauko-ohjattuja ja autonomiseen toimintaan
kykeneviä järjestelmiä, joita voidaan käyttää monipuolisesti erilaisissa tehtävissä. Niillä on
kyky muun muassa valvoa ja osoittaa maaleja sekä häiritä ja tuhota vastustajan
kohteita.
Miehittämättömiä järjestelmiä kehitetään koordinoidusti kaikkia
puolustushaaroja ja viranomaisia hyödyttävällä tavalla ja kansainvälinen
säätely huomioiden.
Maapuolustuksen päämääränä on ennaltaehkäistä Suomeen
kohdistuva maahyökkäys. Kansallinen maahyökkäyksen torjuntakyky on edellytys
uskottavan puolustuskyvyn muodostamiselle.
Meripuolustuksen päämääränä on turvata Suomen
alueellinen koskemattomuus, liittokunnan meriyhteydet ja toiminnanvapaus
Itämerellä
Ilma- ja ohjuspuolustuksen päämääränä on
ennaltaehkäistä ja torjua ilmasta kohdistuvat hyökkäykset. Ilma- ja
ohjuspuolustuksen joukkojen korkea torjuntavalmius mahdollistaa tarvittaessa
sekä ilmasta kohdistuvien hyökkäysten torjunnan, että
osallistumisen maa- ja meripuolustukseen kansallisesti ja yhdessä liittolaisten
kanssa.
Ilma- ja ohjuspuolustuksessa ylläpidetään ja kehitetään sekä toimintatapoja että materiaalia.
Asevelvollisuusikään tulevat ikäluokat pienenevät ja väestön
henkinen ja fyysinen toimintakyky polarisoituu. Tämä edellyttää, että
kutsunnoissa määrätään palvelukseen entistä useampi, että vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuu aiempaa enemmän naisia
ja että asepalveluksen keskeyttäneiden määrää saadaan laskettua.
Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on keskeinen
voimavara, ja sillä on maanpuolustustahtoa kohottava vaikutus. Tässä on
jatkossa huomioitava myös liittokunnan jäsenyyden vaikutukset, ja samalla on lisättävä sekä asevelvollisten että
ei-asevelvollisten osallistumismahdollisuuksia.
Puolustusministeriö on
asettanut vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi työryhmän, jonkatehtävänä on laatia esitys vapaaehtoisen maanpuolustuksen
tavoitetilasta.
Työssä huomioidaan muun muassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen
(MPK) rooli paikallisjoukkojen kouluttajana, paikallisjoukkojen koulutus- ja
muodostamismalli, MPK:n poikkeusolojen tehtävät, kokonaisturvallisuuden koulutusvastuu ja Naton vaikutukset
vapaaehtoiseen maanpuolustukseen sekä vapaaehtoiseen maanpuolustukseen
liittyvät lainsäädännön kehittämistarpeet.
Selvityksen perusteella valmistaudutaan tarvittaviin toiminnallisiin ja
lainsäädännöllisiin uudistuksiin.
Viranomaisten välisen yhteistoiminnan määrä ja laatu ovat
kasvaneet edellisen selonteon jälkeen. Laaja-alaiseen vaikuttamiseen
varautuminen ja vastaaminen vaativat jatkossakin tiiviimpää viranomaisyhteistyötä kansallisella ja kansainvälisellä
tasolla. Riittävä vaste muodostuu turvallisuusviranomaisten yhteistyöstä, johon
kukin viranomainen osallistuu tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa mukaisessa roolissa.
Suomeen, puolustuskykyyn ja puolustusjärjestelmään
kohdistuva informaatiovaikuttaminen on jatkuvaa ja aiempaa monimuotoisempaa.
Sillä pyritään saavuttamaan niin poliittisia kuin sotilaallisia tavoitteita.
Kyberuhkat on kyettävä havaitsemaan ja muutoksia
seuraamaan reaaliaikaisesti.
Kyberpuolustusta kehitetään osana kehittyvää
paikallispuolustusta, jotta voidaan suojata puolustuskyvylle kriittinen
infrastruktuuri. Tämä edellyttää, että asevelvollisten ja vapaaehtoisten
henkilöiden käytettävyyttä kyberpuolustuksen tehtävissä parannetaan.
Valtiollinen suvereniteetti kybertoimintaympäristössä on
määriteltävä ja se on kyettävä turvaamaan. Tämä edellyttää
toimintaperiaatteiden ja asiaan kuuluvan säädöspohjan kehittämistä.
Kriisinkestävyys ja huoltovarmuus kokonaisturvallisuuden
osana
Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu
kokonaisturvallisuuden toimintamalliin, johon sisältyy seitsemän elintärkeää
toimintoa: johtaminen, kansainvälinen ja EU-toiminta, puolustuskyky, sisäinen
turvallisuus, talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus, väestön toimintakyky ja
palvelut sekä henkinen kriisinkestävyys.
Elintärkeiden toimintojen turvaamisesta huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän,
järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Laajasti osallistava varautuminen
parantaa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Elintärkeät toiminnot turvataan kaikissa olosuhteissa yhteensovitetuilla
varautumis- ja vastatoimenpiteillä. Huoltovarmuus on osa kokonaisturvallisuuden
perustaa. Se käsittää väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta
välttämättömien kriittisten toimintojen, tuotannon, palvelujen ja
infrastruktuurin turvaamista sekä normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja
poikkeusoloissa.
Kokonaisturvallisuuden mukaista varautumista johtaa,
valvoo ja yhteensovittaa kukin ministeriö toimialallaan. Valtionhallinnon,
alue- ja paikallishallinnon, viranomaisten ja elinkeinoelämän lisäksi kokonaisturvallisuuden verkostoon kuuluvat korkeakoulut,
tutkimuslaitokset, järjestöt, muut yhteisöt ja yksilöt.
Osana
kokonaisturvallisuutta varmistetaan Puolustusvoimien kyky tukea muita viranomaisia ja kriittisiä toimijoita.
Vakavin suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistuva uhka on sota,
mikä korostaa erityisesti puolustuskyvyn merkitystä. Sotilaallinen
maanpuolustus nojaa yhteiskunnan kaikkien sektoreiden tukeen ja vahvaan maanpuolustustahtoon.
Kokonaismaanpuolustukseen kuuluvat kaikki ne kansalliset ja
kansainväliset sotilaalliset ja siviilialojen toimet, joilla turvataan
sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset kaikissa turvallisuustilanteissa.
Huoltovarmuusjärjestelmä
on keskeinen väline, jolla tuetaan kokonaismaanpuolustuksen tavoitteita. Sillä varmistetaan teollisen tuotannon
jatkuvuutta kriisitilanteessa ja edistetään Puolustusvoimien tarvitsemien
ei-sotilaallisten suorituskykyjen saatavuutta niin normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissa.
Sotilaallisella huoltovarmuudella tuetaan
Puolustusvoimien ja Suomessa toimivien liittolaisten toimintaedellytyksiä sekä
turvataan Puolustusvoimien kriittisten järjestelmien toimintakyky.
Sodan ajan puolustuskyky perustuu suurelta osin muualta yhteiskunnasta
saataviin resursseihin.
Sotilaallinen huoltovarmuus edellyttää, että varautuminen sotilaallisiin
kriiseihin ja muihin poikkeusoloihin yhteensovitetaan eri tahojen välillä osana
kokonaismaanpuolustusta.
Varautuminen pitkäkestoiseen sotilaalliseen konfliktiin
edellyttää valmiusvarastoinnin, tuotannon ja tuotantokapasiteetin
kasvattamista. Sotilaallinen huoltovarmuus perustuu normaalioloissa rakennettuun riittävään teolliseen kapasiteettiin, osaavaan
henkilöstöön ja ennakkoon varastoituihin materiaaleihin
Sotilaallisen huoltovarmuuden vahvistaminen edellyttää
yhteistyön tiivistämistä puolustushallinnon, ministeriöiden ja
Huoltovarmuuskeskuksen välillä. Huoltovarmuustoiminnot on kytkettävä tiiviimmin osaksi kokonaismaanpuolustuksen koordinaatiota ja
niiden riittävä resursointi on turvattava.
Infrastruktuuri
Puolustusvoimien toiminta on sekä normaali- että
poikkeusoloissa riippuvaista yhteiskunnan infrastruktuurista ja sen käytön
edellyttämästä tuesta, kuten sää-, paikkatieto- ja olosuhdepalveluista sekä kunnossapidosta.
Väylästön, satamien ja lentoasemaverkoston, niiden kriittisten palveluiden ja
järjestelmien, kuten lennonvarmistuslaitteiden, sekä tietoliikenneyhteyksien on
mahdollistettava Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ja niihin liittyvä harjoittelu kaikissa valmiustiloissa
ja olosuhteissa, myös GPS-häirinnän alaisena.
Sotilaallisen maanpuolustuksen
kannalta kriittisen infrastruktuurin ja siihen liittyvien toimintojen suojaamiseen sekä jatkuvuuden hallintaan
liittyvät tarpeet arvioidaan puolustusministeriön johdolla
poikkihallinnollisessa yhteistyössä.
Ulkomaisen kiinteistöomistuksen valvonnan säädöspohjaa, prosesseja ja tilannekuvaa kehitetään edelleen.
Informaatiovaikuttaminen määritellään toiminnaksi,
jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen,
ihmisten kokemaan luottamuksen ja turvallisuuden tunteeseen, käyttäytymiseen, päätöksentekijöihin ja viime kädessä
yhteiskunnan toimintakykyyn. Informaatiovaikuttamisen keinot ovat moninaiset.
Niitä ovat esimerkiksi väärien tai harhaanjohtavien tietojen levittäminen, oikean tiedon tarkoitushakuinen väärinkäyttö
irrottamalla faktat asiayhteydestään, painostaminen ja maalittaminen
sosiaalisessa mediassa sekä uuden teknologian hyödyntäminen esimerkiksi syväväärennettyjen (deepfake) videoiden
tekemiseksi.
Informaatiovaikuttaminen voi myös olla osa laaja-alaista
vaikuttamista, johon liittyy muita vihamielisiä vaikuttamistoimia.
Informaatioympäristöä ja yhteiskunnan haavoittuvuuksia hyödyntämällä voidaan vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, yhteiskuntarauhaa
ja heikentää Suomen kansainvälistä asemaa.
Strategisella viestinnällä tarkoitetaan
informaatioympäristön ja kohderyhmien analyysiin ja siitä johdettuun
tilanneymmärrykseen perustuvaa tavoitteellista ja ennakoivaa viestintää.
Strateginen viestintä liittyy saumattomasti johtamiseen. Strategisen
viestinnän suunnittelu perustuu jatkuvasti päivittyvään tilanneymmärrykseen.
Vain sillä tavalla on mahdollista ennakoida informaatioympäristön kehityskulkuja, haavoittuvuuksia, uhkia ja riskejä. Taitava
strateginen viestintä myös suojaa informaatiovaikuttamiselta.
Informaatiovaikuttamisen havaitsemisessa ja siihen
vastaamisessa tehdään yhteistyötä eri ministeriöiden ja hallinnonalojen kesken.
Uhkiin vastaaminen edellyttää, että viranomaisten ja yksityisen
sektorin toimia koordinoidaan ennakoivasti.
Selonteon mukaan informaatiouhkien
ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä yhteisen tilannekuvan, vastuiden ja toimintatapojen täsmentämiseksi laaditaan
kansallinen informaatiopuolustuksen ja informaatiovaikuttamiseen vastaamisen
konsepti (Informaatioturvallisuuden konsepti).
Linkki puolustusselontekoon: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/166002