Muutama arvio ajankohtaiskeskusteluun puolustuskyvystä, sotilaiden eroamisiästä ja rajallisista resursseista

Muutama arvio ajankohtaiskeskusteluun puolustuskyvystä, sotilaiden eroamisiästä ja rajallisista resursseista

Porin Suomi Areenassa kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja kansanedustaja Heikki Autto esitti kaksi päivää sitten 14.7, että asevelvollisuuden uudistamista selvittävän parlamentaarisen komitea voisi nostaa reservin yläikärajaa nykyisestä 60 vuodesta ylöspäin.

Kansanedustaja Heikki Auton aloitetta voi täysin kannattaa. Reservin yläikärajan nostamista esimerkiksi kahdella vuodella voi perustella yleisen elinajanodotteen kohoamisella, aivan samoin kuin tuoretta ja asteittain voimaan tulevaa eläkeuudistustakin perustellaan. 

Ikärajan muutos voisi myös kasvattaa sijoitetun reserviläisten ja reserviupseerien joukkoa. Reservinupseeri voi yletä majurin tai jopa everstiluutnantin arvoon. Tässä tarkastelussa on kuitenkin hyvä muistaa myös sodan ajan tehtävien asettama vaatimus fyysiselle suorituskyvylle ja kenttäkelpoisuudelle. Jos reservin yläikärajan nostamista koskevan keskustelua viritetään, sen rinnalla olisi perusteltua tarkastella myös kantahenkilökunnan eläkeikään liittyvää lainsäädäntöä ja sen kehitystä.

Kantahenkilökunnasta eläköityvät upseerit muodostavat oman sijoituskelpoisen kaaderin eli reservissä olevan henkilöstön. Voidaan esittää arvioita sen koosta ja mittakaavasta suhteessa asteittain etenevän eläkelainsäädännön uudistukseen ja suhteessa nykyiseen sodan ajan joukkojen kokoon. 

Sotilaiden yleistä alhaisempaa eläkeikää on kautta aikojen perusteltu sillä, että näin saadaan reserviin ammattitaitoista päällystöä, joka on sitten sodan tullen käytettävissä. Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön eläketurvaa hoidetaan sotilaseläkejärjestelmällä. Sotilaseläkejärjestelmän muodostavat Valtion eläkelain sotilaisiin sovellettavat erityissäännökset, jotka poikkeavat muusta työeläkelainsäädännöstä sekä tekniikkansa että eläketurvan tason osalta. Yleiseen eläkejärjestelmään verrattuna keskeiset eroavaisuudet sotilaseläkejärjestelmässä ovat eläkepalkan määräytymisessä, eläkekarttuman kertymisessä sekä alhaisemmassa eroamisiässä.

 Kantahenkilökunnasta muodostetun kaaderin kokoa olisi aiheellista arvioida ennen muuta sen ylläpidon vaihtoehtoiskustannusten näkökulmasta. Sen koko olisi kustannustehokkainta suhteuttaa vastaamaan sodan ajan joukkojen kokoa.

Sotilaseläkejärjestelmän piiriin kuuluvien eläkeoikeus voi syntyä palvelusvuosien perusteella, eroamisiässä tai yleisessä vanhuuseläkeiässä. Eläkeoikeus palvelusvuosien perusteella syntyy yleensä ennen eroamisiän mukaista eläkeoikeutta, jos tähän on oikeutettu. Eläkeoikeus syntyy viimeistään eroamisiässä.

Vuoden 1995 valtion eläkeuudistus kohotti kantahenkilökunnan eläkeikää sen nykyiselle tasolleen. Vuonna 1995 puolustusvoimien sodan ajan vahvuus oli 540 000 sotilasta, tämä ilmenee valtioneuvoston vuoden 1997 puolustuspoliittisesta selonteosta.  Selonteon suunnittelukaudella 2005-2012 puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta laskettiin 350 000 sotilaaseen. Selonteon mukaan sodan ajan organisaatiosta poistetaan etupäässä sellaisia joukkoja, joiden kalustosta ollaan ikääntymisen myötä luopumassa. Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko 1997: ”Yleinen kehitys Euroopassa ja lähialueilla mahdollistaa kuitenkin sodan ajan puolustusvoimien vahvuuden pienentämisen, edellyttäen että jäljelle jäävien joukkojen teknistä tasoa nostetaan.” Lausumassa korostuu joukkojen tekninen taso.

Puolustusvoimauudistuksessa v. 2012-2014 puolustusvoimien sodan ajan vahvuus asetettiin 230 000 sotilaaseen. Valtioneuvoston puolustusselonteossa 5/2017 on kirjaus: ”Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla nykyiseen 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. Sodan ajan perustamisorganisaatio liitetään osaksi paikallisjoukkoja ja riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä käytetään valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös kriisitilanteessa tarvittaessa puolustusvoimiin liitettävät rajajoukot. Näin ollen sodan ajan joukkojen määrä on noin 280 000 sotilasta.” Puolustusministeri Jussi Niinistön selontekoon tekemä kirjaus perustamisorganisaation ja rajavartioston ja vanhemman varusmiesikäluokan, yhteensä 50 000 sotilasta, liittämisestä kriisiajan ja valmiuden kohottamisen ja sodan ajan joukkoihin ei kuitenkaan muuta asetelmaa päällystöreservin tarpeen osalta, koska kyseiset organisaatiot sisältävät myös päällystön. Pienentynyt sodan ajan joukkojen määrä vähentää joukkoyksiköiden määrää ja myös kaventaa ja madaltaa komentoketjua.

Kantahenkilökunnasta koulutetun kaaderin määrää säätelevä eläkelainsäädäntö on pysynyt ennallaan vuoden 1995 eläkeuudistuksen jälkeen kuluvalle vuosikymmenelle saakka. 

Kuluvan vuosikymmenen aikana asteittain voimaan tulevassa eläkeuudistuksessa vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneiden alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan elinajanodotteen muutokseen. Elinajanodotteen perusteella määriteltyä eläkeikää sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2030 eläkkeelle jääviin. Tarkoituksena on, että eläkeajan ja työssäoloajan välinen suhde pysyisi samalla tasolla kuin se on vuonna 2025. Eläkejärjestelmässä noudatettavaa alinta vanhuuseläkeikää nostetaan asteittain. Vanhuuseläkeikä nousee siten, että vuonna 1955 syntyneistä alkaen alin vanhuuseläkeikä nousee nykyisestä 63 vuodesta kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohti, kunnes se on 65 vuotta. Vuonna 1962 syntyneet ovat ensimmäinen ikäluokka, jonka alin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta.

Eläkeoikeus palvelusvuosien perusteella syntyy yleensä ennen eroamisiän mukaista eläkeoikeutta, jos tähän on oikeutettu. Eläkeoikeus syntyy viimeistään eroamisiässä. Työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläke ja perhe-eläke myönnetään puolustushallinnon ja rajavartiolaitoksen palveluksessa oleville samoilla perusteilla kuin muillekin valtion työeläketurvan piirin kuuluville. Sotilasviranhaltijalla ei ole oikeutta osa-aikaeläkkeeseen.

Sotilaalla tarkoitetaan sotilaskoulutusta vaativassa virassa tai tehtävässä tai erikseen säädetyssä sotilasvirassa palvelevaa virkamiestä. Uuden sotilaan eläkeikä on pääsääntöisesti 55 vuotta. Pääsääntöisesti uusi sotilas on henkilö, joka on tullut puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palvelukseen sotilasvirkaan vuoden 1992 jälkeen ja ennen vuotta 1993 tullut on vanha sotilas.

Puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen sotilas- tai siviilihenkilöllä on oikeus vanhuuseläkkeeseen eroamisiässä, jos tämä työskentelee virassa, johon on erikseen säädetty eroamisikä. Eroamisiät on säädetty puolustusvoimista annetun lain (551/2007) 47 §:ssä ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 35 a §:ssä. Uusien sotilaiden eroamisikä on 55 vuotta, ellei eroamisiäksi ole muuta säädetty. Tästä poikkeuksena ovat upseerin tai opistoupseerin virassa palvelevat uudet sotilaat, jotka voivat erota palveluksesta 48 vuotta täytettyään ja saada palvelusvuosien mukaisen eläkkeen 55-vuotiaana edellyttäen, että 30 vuoden sotilaseläkeaikavaatimus täyttyy. Sotilasvirassa palveltua aikaa on siis oltava 48 vuoden iän täyttyessä vähintään 23 vuotta. Niin sanotut vanhat upseerit ja opistoupseerit voivat saada eläkeoikeuden palvelusvuosiensa perusteella. Vanha sotilas voi jäädä eläkkeelle palvelemansa sotilaseläkeajan perusteella ennen eroamisikää, mutta viimeistään eroamisiässä. Meneillään olevassa eläkeuudistuksessa sotilaseläkejärjestelmään kuuluvien henkilöiden vanhuuseläkeiät nousevat portaittain samassa suhteessa kuin ne nousevat muilla palkansaajilla.

Suomen Sotilas-lehden asiantuntija on vuonna 2012 selvittänyt eläkkeelle siirtyneen sijoituskelpoisen kantahenkilökunnan vuosittaista kokonaiseläkesummaa. ”Alle 60-vuotiaille, siis periaatteessa ennen aikojaan eläkkeelle päästetyille ja sijoituskelpoisille sotilaille maksetaan eläkkeitä noin 100 miljoonaa euroa.” Todellisen summan asiantuntija arvioi suuremmaksi: ”Summa on tilastossa tällä tavalla rajattuna liian pieni, koska se ei sisällä edellä mainittuja noin 350:tä everstiä/kommodoria tai noin sataa kenraalia, jotka kuuluvat reserviin vielä tuonkin iän jälkeen. Olennaisin luku on tuo 100 miljoonaa euroa, joka suhteutettuna esimerkiksi vuosittain Puolustusvoimien maksamiin noin 800 miljoonan euron palkkoihin on aika paljon.”

Hallituksen esityksessä eduskunnalle työeläkejärjestelmää koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (16/2015) on kirjattu: ”Esityksen keskeisenä tavoitteena on pidentää työuria. Elinajanodote on kasvanut odotettua nopeammin ja tarkoituksena on, että osa pidentyneestä elinajasta käytetään työntekoon. Keskeistä työurien pidentämisen kannalta on eläkeikärajojen nosto ja niiden sitominen elinajanodotteen kehitykseen vuoden 2025 jälkeen. Tavoitteena on, että 25 vuotta täyttäneen eläkkeellesiirtymisiän odote nousisi vuoteen 2025 mennessä vähintään 62,4 vuoteen.”

”Työurien pidentäminen nähdään välttämättömänä huoltosuhteen, julkisen talouden tasapainon sekä työeläkemaksuun kohdistuvan nousupaineen takia. Esityksessä ehdotettujen muutosten yhtenä tavoitteena onkin tukea julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemista. Työurien pidentymisen kautta voidaan edistää työllisyyttä ja kasvattaa talouden yhteenlaskettuja työtuloja. Kestävyysvajetta voidaan supistaa myös eläkkeiden maksuun tarvittavia julkisia menoja pienentämällä.” 

Ja edelleen hallituksen lakiesityksen mukaan:

”Työurien pidentämisestä johtuva työllisyyden kasvu sekä vähentäisi eläkemenoja että kasvattaisi bruttokansantuotetta, ja tätä kautta tukisi julkisen talouden kestävyyttä. Esityksen tavoitteena on myös turvata työeläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys. Työurien pidentyessä työtulosumma kasvaa ja tukee myös työeläkkeiden rahoituspohjaa. Näin voidaan hillitä työeläkemaksun nousupaineita.”

Saman lakimuutoksen mukaan sotilaiden eläkeikä on nousemassa kuluvan vuosikymmenen aikana nykyiseltä yleistä eläkeikää selvästi alemmalta tasolta eliniänodotteen kasvamisen verran. Eli samassa suhteessa ja portaittain ja määrämitaltaan korkeintaan saman verran kuin yleisen eläkeiän nousu. Siitä huolimatta eläkeuudistus ei vastaakaan Suomen Sotilas-lehden asiantuntijan esille nostamaan kysymykseen, muodostaako nykyinen eläkeikäjärjestely kantahenkilökunnasta kaaderia yli sen tarpeen mitä sodan ajan joukkojen nykyinen määrä edellyttää. Jos vastaus on myönteinen niin yli todellisen tarpeen vuosittain maksetulle eläkesummalle voidaan laskea vaihtoehtoiskustannus. Eläkkeisiin käytetyllä rahalla olisi hankittavissa teknistä puolustuskykyä ja varusteita ja lisää kertausharjoituksia esimerkiksi maavoimien suorituskyvyn parantamiseen. Eli puolustuskyvyn uskottavuuden parantamiseen.

Voimme olla varmoja, että jokaisen reserviläisen tavoin myös kantahenkilökuntaan kuuluville Suomen puolustuskyky on tärkeämpi kuin oma urakehitys tai omat eläke-edut. Sen vuoksi sotilaiden eläkelainsäädäntöä olisikin syytä tarkastella ja punnita kokonaisuutena uudelleen myös resurssien käytön tehokkuuden näkökulmasta. Tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus ratkaisevat, pienellä valtiolla ei ole varaa mihinkään muuhun silloin kun turvallisuudesta on kysymys. 

Kemi - vahvuudet käyttöön ja notkosta nousuun

Stora Enson ilmoitus Veitsiluodon tehtaan lakkauttamisesta on isku työntekijöille, heidän perheilleen ja koko Kemille. Tehtaan lakkauttaminen vähentää suoraan 670 työpaikkaa ja välillisesti se kohdistuu laskelmien mukaan lähes 1500 työpaikkaan. Kaupungin verotulot notkahtavat laskelmien mukaan useita miljoonia. 

Stora Enso on luvannut tukea uusien yrittäjien löytymistä Veitsiluotoon. Ja valtion rakennetukipaketti auttaa uusien yritysinnovaatioiden ja uuden toiminnan synnyttämistä alueelle. Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala esitti selvitysmiehen asettamista Kemiin kartoittamaan uusien yritysten sijoittumismahdollisuuksia tehdasalueelle ja paikkakunnalle. 

Uusia työpaikkoja ja yrityksiä on tullut jokaiseen kaupunkiin mistä on lakannut tehdas eli kyllä niitä saadaan Kemiinkin. Suomen yrittäjäpiireillä on laajasti tieto vapaaksi jäävistä tiloista. Kajaaniin syntyi vuosien mittaan uusia työpaikkoja enemmän kuin sieltä paperitehtaan mukana lähti. Voikkaalta on tullut rohkaisevaa viestiä. 

On tarpeellista säilyttää optimistien asenne. Ja on tärkeä päästä heti liikkeelle.

Mahdollisesti yrityksiä voi hakeutua tehdasalueelle ja Kemiin myös täysin omasta aloitteestaan. Varminta on kuitenkin alkaa edistämään uusien yritysten kehittymistä ja sijoittumista alueelle käynnistämällä erityinen tähän tarkoitukseen kohdennettu elinkeinojen kehittämisprojekti. Se toimisi Kemin kaupungin elinkeinotoimen yhteydessä.  Sellaisesta projektiorganisaatiosta on Kemissä kokemusta.

Ammattilaisvoimat on nyt tarpeellista ottaa täysillä käyttöön. Kemissä Lapin ammattikorkeakoulun ja Digipoliksen yhteydessä sijaitsee uusien yritysten perustamista edistävä yrityshautomo ja yrityskiihdyttämö. Yksikössä on parinkymmenen edellisen vuoden aikana syntynyt kymmeniä uusia yrityksiä. Ammattilaisvoimin työstetyt ja loppuun saakka hiotut yritysideat ovat usein liiketaloudellisesti menestyviä. Myös naapurikaupunki Torniossa toimii Team Botnian yhteydessä yrityshautomo ja -kiihdyttämö. 

Digipoliksessa toimiva teollisen kiertotalouden asiantuntijaorganisaatio voi tukea yrityshautomotyötä omalla osaamisalueellaan Digipoliksessa on tarjolla myös yritysrahoituksen asiantuntijapalvelut.  ELY-keskuksen ja Lapin liiton kautta on haettavissa Euroopan aluekehitysrahaston tukikanavien rahoitusta yritysten käynnistämiseen ja kehittämiseen. 

Jos Kemillä oikein hyvä onni käy, niin paikkakunnalle sijoittuu yritys joka työllistää saman verran kuin Veitsiluoto. On kuitenkin realismia varautua siihen  että korvaavat työpaikat syntyvät asteittain ja ne syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

On tärkeä päästä nopeasti liikkeelle.

Itse luottaisin vetyteknologian tuovan uusia yrityksiä pitemmällä aikavälillä. Ministeri Lintilä vasta kertoi valtion suuntaavan 150 miljoonaa vetyteollisuuden kehittämiseen ja tukemiseen. Pohjois-Ruotsissa Luulajassa, Bodenissa ja Kiirunassa teollisuusyritykset aikovat investoida lähivuosina miljardeja euroja vetyteknologiaan ja uusien polttoaineiden valmistukseen. Oulun yliopiston prosessimetallurgian professori Timo Fabritius uskoo vetyteollisuuden mahdollisuuksiin nimenomaan Pohjois-Suomessa. Samoin kaasuverkkoyhtiö Fingrid arvioi että vetytalouden hankkeet lähtevät liikkeelle pohjoisen rannikkoseudun teollisuusalueelta. Vetyteknologia tarvitsee runsaasti sähköenergiaa. TVO ilmoitti vasta että Olkiluoto kolmonen on valmis ja  kytkeytyy valtakunnanverkkoon. Raahen Pyhäjoen hanke odottaa rakennuslupaa valtioneuvostolta lähiaikoina. Karsikon suunnitelmat ovat vielä olemassa ja Fennovoima omistaa sen tontin, mahdollisesti sekin hanke nousee tulevaisuudessa uudelleen tarkasteluun. Valtiolta tulisi saada lupaus vetytalouden investoinneista Kemiin. 

Suomalainen P2X-solutions valmistautuu rakentamaan 50 miljoonan euron pilottilaitoksen vedyn ja synteettisen polttoaineen tuotantoon. Yhtiö ei ole vielä julkaissut sijoituspaikkaa. Muitakin suomalaisyhtiöitä on lähtenyt liikkeelle. Jotain tuollaista investointia mutta isompaa odottaisin tulevaksi tällekin alueelle lähivuosina. 

Parasta on päästä liikkeelle nopeasti ja myönteisellä asenteella. Asiaa edistää myös se jos alueen eri organisaatiot ja kaupungin poliittiset puolueet tekevät työtä yhdessä saman tavoitteen eteen. 

Sote-lakeja on muutettava turvaamaan Länsi-Pohjan keskussairaalan säilyminen

 

Lukemattomia kertoja on voitu osoittaa ja todeta, että Kemi-Tornion kaltaiselle suurteollisuuden alueelle oma päivystyssairaala on välttämätön. Ainoastaan päivystyssairaala voi taata perustuslain mukaiset riittävät terveyspalvelut alueella. Kemi-Tornion alueella sijaitsee toistakymmentä EU:n Seveso III -artiklan mukaista suuronnettomuusvaaraa aiheuttavaa teollisuuslaitosta tai varastoaluetta. Sairaala työllistää nykyisellään noin tuhat työntekijää. Se on myös harjoittelupaikka alueen ammattikorkeakoulun terveydenhuollon opiskelijoille. Sairaalan alasajo ja muuttaminen terveysasemaksi jättäisi jäljelle muutaman kymmenen työpaikkaa. Sairaalan lakkaaminen voisi viedä mennessään myös terveydenhuollon amk-koulutuksen Kemi-Tornion alueelta. Eli kun puhutaan sairaalan tulevaisuudesta niin puhutaan erittäin isosta asiasta.

Hallituspuolueiden joukosta aina ajoittain annetaan ymmärtää, että Länsi-Pohjan keskussairaalan säilyminen voisi jotenkin olla sote-lakien mukaan mahdollista vielä kymmenen vuoden siirtymäajan jälkeen. Jos hallituspuolueiden ajamat sote-lait tulevat voimaan niin yksiselitteisesti säilyminen ei ole mahdollista. Se selviää lakiehdotuksesta. Päivystyssairaalan toiminta loppuu jo ennen kymmenen vuoden määräajan täyttymistä koska rahoituslain mukaan Länsi-Pohjan keskussairaalan toimintaan ei ole varattu rahaa.

He 241/2020 eli Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi on 1208 sivua sisältävä lakiesitys. Se kannattaa lukea huolellisesti ennen kuin siitä esittää mielipiteitä ja näkemyksiä.

Sote-paketin järjestämislain mukaan:

”Helsingin ja Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Vaasan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin sairaanhoitopiirien on järjestettävä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikkö keskussairaalansa yhteyteen. Laajan ympärivuokautisen päivystyksen yksiköllä tarkoitetaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystystä, joka pystyy tarjoamaan laajasti palveluita usealla lääketieteen erikoisalalla ympärivuorokautisesti välittömästi ja jolla on voimavarat terveydenhuollossa tarvittavan valmiuden ylläpitämiseen ja erityistilanteiden hoitamiseen.” Muilla sairaaloilla ei ole oikeutta toimia.

RKP sai Vaasan sairaalan sote-järjestämislaissa ja terveydenhuoltolain 50 pykälässä sanottujen pysyvien päivystyssairaaloiden joukkoon, koska se teki siitä hallituskysymyksen. Hallituspuolueet lisäsivät Vaasan keskussairaalan sote-järjestämislakiin ja terveydenhuoltolain sairaalaluetteloon lakimuutoksella joulukuussa 2019. RKP pystyi puolustamaan Vaasaan oman pysyvän päivystyssairaalan, vaikka Etelä-Pohjanmaan keskus eli Seinäjoen keskussairaala on tunnin ajomatkan päässä Vaasasta. Missä silloin olivat ne hallituspuolueet, joiden olisi pitänyt puolustaa Länsi-Pohjan keskussairaalaa hallituksen perustamisvaiheessa. Hiljaista oli. 

Jos sote-lakipaketti hyväksytään niin sairaanhoitopiirit lakkaavat olemasta. Hyvinvointialueet tulevat sairaanhoitopiirien tilalle. Samalla sairaanhoitopiirien omaisuus poistetaan kuntayhtymien taseista ja omaisuus siirtyy hyvinvointivaltioiden omistukseen.

Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta sisältää hyvin ratkaisevat lauseet sivulla 924:”59 §. Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueiden ympärivuorokautinen yhteispäivystys. Pykälässä säädettäisiin Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueille mahdollisuus terveydenhuoltolain 50 §:n 3 ja 4 momenteista poiketen ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystysyksikköä sairaaloidensa yhteydessä vuoden 2032 loppuun saakka…Säännöksen tarkoituksena on, että alueen nykyisten sairaaloiden yhteydessä voitaisiin järjestää päivystystoimintaa esitetyn siirtymäajan aikana... Kahdesta päivystyksestä aiheutuviin kustannuksiin ei maksettaisi kuitenkaan erilliskorvausta, vaan kustannukset tulisi kattaa hyvinvointialueen rahoituslain mukaisella yleiskatteellisella rahoituksella.”

Tuon lainkohdan mukaa LPKS:n toimintaan ei tule rahoitusta vaan sen toiminta olisi mahdollista kattaa ainoastaan yleiskatteisesta rahoituksesta. Eli LPKS:n tarvitsema raha olisi pois perusterveydenhuollon rahoituksesta. Lapin hyvinvointialueen päätösvaltaa käyttävän valtuusto, jonka enemmistö on muualta kuin Länsi-Pohjasta. Sen vuoksi on mahdotonta kuvitella, että valtuusto leikkaisi perusterveydenhuollon palveluja ympäri Lappia sen vuoksi että LPKS saisi rahoituksen toimintaansa.

Minkaäänlaisella sopimuksella kahden sairaalan mallia ei ole edes teoriassa mahdollista jatkaa vuodesta 2032 eteenpäin. Soten järjestämislain mukaan sivulla 754: Hyvinvointialueet eivät esimerkiksi sopimuksella voi poiketa terveydenhuoltolain tai sosiaalihuoltolain palvelujen keskittämistä koskevista säännöksistä taikka julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain säännöksistä. Toisaalta hyvinvointialueet eivät myöskään voi sopia esimerkiksi palvelujen sisällöstä sosiaali- ja terveydenhuollon substanssilainsäädännössä säädetyn vastaisesti.

Näin säätää soten järjestämislaki. Substanssilainsäädännöllä tarkoitetaan terveydenhuoltolakia ja sen nojalla annettua keskittämisasetusta. Terveydenhuoltolain 50 pykälässä on lueteltu Suomen päivystävät sairaalat: ”Helsingin ja Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Vaasan, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin sairaanhoitopiirien on järjestettävä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksikkö keskussairaalansa yhteyteen.”

Sote-lakipaketti lakkauttaa yliopistosairaaloiden ympärillä olevat erva-alueet eli erityisvastuualueet. Se sulkee osuuskuntamallin pois. Sote korvaa erva-alueet yhteistyöalueilla, joiden toimivalta on hyvin tarkoin rajattu sote-laissa. Yhteistyöalueen sisällä on mahdollista neuvotella korkeintaan terveyskeskuksen tasoisen yksikön olemassaolosta ja sijainnista.

Toisinaan näkee hallituspuolueiden kannattajien elättävän haavetta, että jos sote-lakipaketti menee läpi niin kyllä tätä nykyistä hallitusta seuraava tai sitä seuraava hallitus palauttaa LPKS:n toiminnan. Miten palauttaa. Sairaalan menettäminen olisi peruuttamaton asia.                                                                        

Jos LPKS-sairaanhoitopiiri lakkaa olemasta ja sairaala ja sen laitteet siirtyvät hyvinvointialueen omistukseen ja Lapin keskussairaalan kunnilla on enemmistö maakuntavaltuustossa ja LPKS:n kunnilla vähemmistö ja rahoituslain mukainen rahoitus riittää ainoastaan yhden päivystyssairaalan ylläpitämiseen, niin kuinka säilyminen tai palauttaminen olisi käytännössä mahdollista.  

Soten järjestämislain mukaan sopimuksilla ei voi poiketa substanssilainsäädännöstä. Erva-alueeseen ja osuuskuntamalliin ei myöskään voi turvata koska järjestämislaki lakkauttaa erva-alueet. Soten yhteistyöalueen puitteissa on mahdollisuus sopia ainoastaan terveyskeskuksen tasoisen yksikön olemassaolosta.  

Hallituspuolueiden eli Sdp:n vasemmistoliiton ja keskustan on muutettava lakiesitystä valiokunnassa, ja sote-lakia ei saa missään tapauksessa hyväksyä tuollaisenaan. Länsi-Pohjan keskussairaalan menettäminen olisi peruuttamaton asia. Vaalien lähetyessä tämä on äänestäjienkin hyvä muistaa.

 

Tehdasinvestointi lisää palvelutarvetta

Metsä Fibre julkaisi biotuotetehtaan odotetun rakennuspäätöksen. Tehdasinvestointi synnyttää iloa Kemi -Tornion alueen asukkaissa ja laajemminkin koko Suomessa. Pohjoismaiden suurin teollisuusinvestointi luo kerrannaisvaikutuksineen työpaikkoja, kasvua ja hyvinvointia koko Pohjois-Suomeen. Tehdas kasvattaa Suomen vuosittaista vientiä yli puolella miljardilla eurolla.

Mittava investointi yli kaksinkertaistaa tehtaan tuotannon ja raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetukset. Teollisuustuotannon huomattava lisääntyminen jo ennestään teollisella Kemi-Tornion alueella kasvattaa myös palveluiden tarvetta. Toivottavasti uusi tilanne synnyttä lentoyhtiöissä taas kiinnostuksen Kemi-Tornion reittilentoja kohtaan ja pysyvä reittiliikenne Kemi-Tornion lentokentälle jatkuu.

Lapin kauppakamarin toimitusjohtajan mukaan koulutetun työvoiman saatavuus on nousemassa Kemi-Tornion alueen talouskasvun haasteeksi. Hallituksen olisikin syytä nyt lisätä tuntuvasti alueen ammattiopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun Kemin ja Tornion yksiköiden aloituspaikkoja.

Poikkeuksellisen mittavan teollisuusinvestoinnin seurauksena hallituspuolueiden tulisi myös uudelleenarvioida sote-lakiin kirjaamansa Länsi-Pohjan keskussairaalan lakkauttaminen siirtymäajan jälkeen. Teollisuuden keskittymä tarvitsee oman päivystyssairaalan pysyvästi.

Kemi-Tornion alueella on jo nyt olemassa 11 EU:n Seveso III-artiklan mukaista suuronnettomuusvaaraa aiheuttavaa teollisuuslaitosta ja varastoaluetta. Metsä Fibren tekemä kemiallisen metsäteollisuuden investointi yli kaksinkertaistaa Kemin tehtaan tuotannon ja raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetukset. Vaarallisten aineiden kuljetukset Kemi-Tornion alueella lisääntyvät entisestään. Kun ottaa huomioon alueen luonteen, osoittaisi hallituspuolueilta vastuuntuntoa vahvistaa lainsäädäntöön Länsi-Pohjan keskussairaalan asema laajan ympärivuorokautisen päivystyksen keskussairaalana.

Valtiosääntöasiantuntijoiden mukaan perustuslain nojalla on taattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Suuronnettomuusvaaran näkökulmasta ainoastaan alueella oleva päivystyssairaala voi taata riittävät terveyspalvelut. Näillä perusteilla hallituksen tulisi kirjata Länsi-Pohjan keskussairaala pysyvästi sote-lakiin ja terveydenhuoltolakiin.

Kotimaisten polttoaineiden veronalennus - käyttämätön mahdollisuus

Blogikirjoituksen taustaksi lehden artikkeli kotimaisista polttoaineista. Tuore Talouselämä-lehti kirjoittaa seuraavasti:

"Neste toi markkinoille uuden sataprosenttisesti tähteistä ja jätteistä tehdyn dieselin. jonka käyttö laskisi hiilidioksidipäästöjä parhaimmillaan 90 prosenttia, vaihteluvälin ollessa 50–90 prosenttia, verrattuna fossiilisen dieselin käyttämiseen. Miksi tästä Nesteen keksimästä 100 prosenttisesta biodieselistä eli Mydieselistä ei ole tullut meidän kaikkien asia?

Suomi on pitkä ja harvaan asuttu maa ja siksi liikenteestä on tullut jo nyt Suomen ilmastopolitiikan elämääkin suurempi kysymys. Liikenteen päästöt ovat Suomen noin 56 miljoonan tonnin kasvihuonekaasupäästöistä noin viidennes eli hieman päälle 11 miljoonaa tonnia. Tieliikenne tuottaa päästöistä valtaosan eli noin 9,5 miljoonaa tonnia. Tieliikenteen päästöt jakautuvat kahtia siten, että henkilöautoliikenne tuottaa päästöistä noin viisi ja raskas liikenne 4,5 miljoonaa tonnia.

Neste lupaa, että tähteistä ja jätteistä valmistettavan Mydieselin "elinkaaren aikaiset" päästöt ovat jopa 90 prosenttia pienemmät kuin perinteisen dieselin aiheuttamat päästöt. Elinkaaren aikaisilla päästöillä tarkoitetaan sitä päästömäärää, joka syntyy raaka-aineen hankinnasta, kuljetuksesta, jalostuksesta, varsinaisen polttoaineen kuljetuksesta ja polttoaineen käytöstä eli ajamisen aikana syntyneistä päästöistä.

Neste laskee, että eläinrasvajätteestä valmistettu diesel on päästöiltään puhtaampaa kuin jopa sähköauton aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt, kun otetaan huomioon Suomen sähköntuotannon tämän hetken tuotantomixi.

Neste valmistaa Mydieseliä Porvoossa, Rotterdamissa ja Singaporessa tällä hetkellä noin kolme miljardia litraa vuodessa. Suomen kaikkien diesel-autojen yhteinen kulutus on myös noin kolme miljardia litraa, joten Nesteen koko tuotannon ohjaaminen Suomeen ratkaisisi periaatteessa kerralla dieseleiden kasvihuonekaasupäästöt.”

Talouselämän artikkelin perusteella Nesteen puhtaan My-dieselin hinnan laskeminen sen veroa pienentämällä olisi helppo ja suunnattoman suuri askel liikenteen päästöjen vähentämiseen. Suomessa on valtava määrä dieselillä kulkevia henkilöautoja, ja koko raskaan liikenteen kalusto kulkee dieselillä.

Nykyisessä hallitusohjelmassa lukee: "Varmistetaan että auton käyttövoiman konversiot, jotka mahdollistavat vähäpäästöisemmän liikkumisen, otetaan huomioon niin auto-, ajoneuvo kuin käyttövoimaverotuksessakin."
Hallitus on tämän asian osalta ohittanut oman hallitusohjelmansa kirjauksen.

Valtioneuvosto on päättänyt tänä vuonna tasokorottaa polttoaineveroja, joka tekee valtaenemmistön auton käytöstä kalliimpaa. Samalla se nostaa yritysten ja tavarakuljetusten ja raskaan liikenteen kuluja. Hallitus on omien tavoitteidensa mukaisesti lähtenyt tielle, jolla se erilaisin maksukorotuksin pyrkii saamaan ihmiset sähköauton käyttäjiksi.

Pitkien etäisyyksien ja kylmän ilmaston Suomessa sähköauto ei ole kuitenkaan käytännöllinen ratkaisu. Ostohinnaltaan ne ovat monen perheen ulottumattomissa. Ja tutkimusten mukaan elinkaarimittaisten päästöjen osalta sähköautot eivät ole yhtään puhtaampia kuin polttomoottoriautot.

Jos nykyiselle hallitukselle on tärkeää liikenteen päästöjen vähentäminen, se verojärjestelyllä laskisi alemmaksi puhtaan dieselpolttoaineen hintaa. Hallituksen toimenpiteet ovat kuitenkin toisensuuntaisia, eli polttoaineen pumppuhintaa nostavia. Veronkorotukset eivät kuitenkaan voi vähentää auton käyttöä siellä, missä sitä on välttämätöntä käyttää. Valtioneuvoston toteuttamat ja suunnittelemat toimet lisäävät pienten kaupunkien ja haja-asutusalueiden tavallisen ihmisten ja lapsiperheiden ja samoin yritysten, kuljetusten ja logistiikan kuluja.

Arkielämästä ja työssäkäynnistä tulee kalliimpaa suurimmassa osassa Suomea. Eli kaikkialla siellä, missä oman auton käyttö on pakollista ja hyvin toimivia julkisia kulkuyhteyksiä ei ole käytettävissä. Yritysten kasvavat kuljetuskulut välittyvät myös kuluttajahintoihin. Auton käytön verokohtelulla on myös merkittävä aluepoliittinen vaikutus. Veroihin menevä raha on pois kotimaan kulutusmarkkinoilta.

Jos hallitus todella haluaisi peräänkuuluttamiaan ympäristötekoja, se veroa pienentämällä subventoisi puhtaan moottoripolttoaineen pumppuhintaa pienemmäksi. Aivan kuten se hallitusohjelmassaan lupaa suosia vähäpäästöisiä käyttövoimakonversioita. Kotimaisten polttoainekomponenttien käyttö luo kotimaista työllisyyttä ja lisää työpaikkoja Suomessa.

Selvästi polttoaineveron tasokorotus ei olekaan ensisijaisesti ympäristöperusteinen päätös vaan fiskaalinen, rahankeräykseen tähtäävä päätös. Veronkorotuksella hallitus kerää autolijoilta lisää rahaa kasvaviin menotarpeisiinsa, eli mm. Brexitin myötä nouseviin EU-maksuihin, ja moniin muihin uusiin ja kasvaviin valtion menoihin.

Reilusti yli puolet polttoaineiden hinnasta on veroa. Dieselin pumppuhinnasta 55 prosenttia ja bensiinin pumppuhinnasta noin 70 prosenttia on veroja. Kotimaisten polttoainekomponenttien verotusta tulisi laskea. Se laskisi polttoaineiden pumppuhintaa ja loisi työpaikkoja.

Miten kehittää lainvalmistelua

Valtioneuvoston oikeuskansleri julkaisi Oikeuskanslerin kertomuksen edelliseltä vuodelta eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona kolme päivää sitten.

Kertomuksessa sivulla 41 on kuva, joka kertoo oikeuskanslerin hallituksen tekemiin lakiesityksiin kohdistamasta valvonnasta, eli lausunnoista ja tarkastuksista. Järjestyksessä neuvonta, lausunto, ennakkotarkastus, tarkastus. Oikeuskanslerin tekemä valvonta sisältää lakiehdotukseen kohdistuvaa neuvontaa, lausuntoa ja tarkastusta neljässä eri vaiheessa. Valtiosäännön eli perustuslain mukaan oikeuskanslerin tekemä valvonta on hallituksen tekemien esitysten perustuslainmukaisuuden valvontaa.  Valmisteluvaiheessa kukin lakiesitys käy oikeuskanslerin pöydällä kahdesta neljään kertaa, jopa useammin.

Oikeuskanslerin suorittamasta valvonnasta huolimatta käytännössä jatkuvasti on tullut eduskuntakäsittelyn valiokuntavaiheeseen lakiesityksiä, jotka perustuslakivaliokunta on todennut yhdeltä tai useammalta osaltaan perustuslainvastaiseksi. 

Sote-lainsäädäntö on tästä ollut näkyvin esimerkki. Ja hyvin moni muukin lakiesitys on kokenut aivan saman kohtalon.

Vaalikaudella 2011-2015 hallitus valmisteli silloista sote-lakipakettia neljä vuotta, ja lopulta perustuslakivaliokunta totesi sen olevan aivan ratkaisevalta osaltaan, eli rahoitusjärjestelyn osalta, perustuslain vastainen. Lakipaketin eri lait olivat käyneet oikeuskanslerilla lausunnolla ja tarkastettavana useita kertoja. Satojen virkamiesten ja asiantuntijoiden tekemä työ meni käytännössä hukkaan, se ei tuottanut valmista ja sovellettavaa lainsäädäntöä. Tuloksettomasta työstä veronmaksajille koitunut kustannut oli satoja miljoonia euroja. 

Seuraavan hallituksen vaalikaudella 2015-2019 valmistelema sote-uudistus myös osoittautui pitkän valmistelun jälkeen monilta ratkaisevilta osiltaan perustuslain vastaiseksi. Kahden vuoden valmistelun jälkeen kesäkuussa 2017 perustuslakivaliokunta löysi valinnanvapauden lakikokonaisuudesta yli kaksikymmentä perustuslan vastaista kohtaa. Hallituksen tekemän vuoden mittaisen jatkovalmistelun jälkeen toukokuussa 2018 perustuslakivaliokunta löysi paketista vielä toistakymmentä perustuslainvastaista kohtaa. Hallitus otti lait jälleen valmisteluusa ja edelleen muutti esitystä. Helmikuussa 2019 seuraavassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa valiokunta näki vielä useita perustuslainvastaisuuksia ja ongelmallisia kohtia. Tähän mennessä sote-paketin lait olivat käyneet oikeuskanslerin ennakkoon tarkastettavana jo kymmeniä kertoja.  Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei kyennyt enää lakiesitystä muuttamaan, ja tilanne johti lopulta hallituksen eronpyyntöön. 

Satojen virkamiesten tekemä lainvalmistelutyö osoittautui tuloksettomaksi, ja tehty työ meni käytännössä kokonaan hukkaan. Hallituksen tavoite jäi toteutumatta.

Valmisteluaineistosta ja raporteista ja lausunnoista koostuva tuhansien arkkien paperipino kunkin valiokuntajäsenen edessä oli kasvanut vähitellen niin korkeaksi, että valiokuntajäsen oli vaarassa kadota paperipinojen taakse. Eduskunnan vahtimestarit kärräsivät paaleja lopulta paperinkeräykseen. Epäonnistuneen sotevalmistelun hinta veronmaksajille oli noin 700 miljoonaa euroa.

Minkä vuoksi lakiesitykset voivat olla monilta ja ratkaisevilta osiltaan perustuslain vastaisia vielä esitykseen kohdistuvien lukuisten oikeuskanslerin suorittamien tarkastusten ja lausuntojen jälkeenkin. 

Tuorein esimerkki lakiesityksen valmisteluun kohdistuvan ennakkovalvonnan epäonnistumisesta

on kuluvalta viikolta.

Liikenneministeriö valmisteli vuonna 2017 kevytautolakia, eli nopeusrajoitettuja autoja koskevaa lakia. Hallitus valmisteli lakiesitystä tammikuusta 2018 lähtien, 

ja eduskunta lopulta hyväksyi sen joulukuussa 2018. Presidentti hyväksyi lain 

18.1.2018.

Euroopan unionin komissio antoi loppuvuonna 2018 huomautuksen sanoen lain olevan EU-oikeuden vastainen. Hallitus valmisteli vielä kevytautoja koskevan asetuksen antamansa lain jatkoksi.

EU:n komissio antoi toisen huomautuksen 

1.8.2019.

Eduskunta joutuu nyt toisella lailla kumoamaan kevytautolain, tai estämään sen voimaantulon.

EU-oikeuden asiantuntija lausui eilen haastattelussaan, että kevytautolaki on aivan selkeästi ja yksiselitteisesti alusta lähtien ollut EU-oikeuden vastainen. 

On aivan oikein kysyä, minkä vuoksi tämä asia ei tullut ilmi oikeuskanslerin suorittamassa ennakkovalvonnassa ja tarkastuksessa jo lakiesityksen valmisteluvaiheessa.

Suomalaisessa järjestelmässä lakiesitysten viimekätinen perustuslainmukaisuuden valvonta tapahtuu perustuslakivaliokunnassa. Sen on annettava lausunto lakiesityksen perustuslainmukaisuudesta asianomaiselle substanssivaliokunnalle. 

Perustuslakivaliokunta koostuu kansanedustajista. Näiden lisäksi valiokuntaan kuuluu esiteleviä ja valmistelevia virkamiehiä. Lausuntoaan varten perustuslakivaliokunta kuulee valtiosääntöasiantuntijoita, ja pyytää heiltä lausunot. Perustuslakivaliokunnan kanta seuraa käytännössä aina valiokunnan kuulemien valtiosääntöasiantuntijoiden kantaa. Poikkeuksia ei ole. 

Nykyisin voimassaoleva lainsäädäntö on vuosien saatossa muotoutunut niin monimutkaiseksi, että käytännössä oikeuskanleri yksinään ja muun työn ohessa lakiesityksen valmisteluvaiheessa ei enää pysty riittävällä varmuudella kertomaan, onko yksittyäinen laki tai lainkohta perustuslainmukainen vai ei. Sama koskee myös suhdetta EU-oikeuteen ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Toimivana lääkkeenä tuohon voi olla oikeuskansleri-instituution lisäresursointi.

Perustuslakivaliokunnan pysyvien valtiosääntöasiantuntijoiden kanta kuhunkin lakiesitykseen tulisi saada myös osaksi lainvalmisteluprosessia jo valmistelun varhaisvaiheessa.

Myös virkamiehille suunnattua lainvalmistelukoulutusta tulisi voida kehittää.

Voimassa oleva perustuslaki sisältää tarkkarajaista ja täsmällistä normeerausta. 

Yhteiskunnallisen elämän kenttä on Suomessa perustuslain säädöksin normeraattu niin täyteen, että sieltä on hyvin työlästä löytää

jalansijaa yhteiskunnallisia uudistuksia koskevalle lainsäädännölle siten, että laki olisi perustuslainmukainen ja täyttäisi samalla hallituspuolueiden uudistukselle asettamat poliittiset tavoitteet. Käytäntö on tämän osoittanut. 

Suomi on implementoinut peruslain tasolla  myös kansainvälisiä sopimuksia osaksi lainsäädäntöän, kun muualla maailmassa se tehdään tavanomaisen lain keinoin. Tähän otti vasta myös kantaa eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen.

Valtiosääntöä voidaan tarkastella sen muutettavuuden näkökulmasta asteikolla joustava-jäykkä.

Valtisääntöoikeudellisessa kansainvälisessä vertailussa Suomen nykyinen perustuslaki on hyvin jäykkä, eli sen muuttamisen määräenemmistösäännökset on viritetty korkealle. Rima perustuslain muuttamiseen on korkealla, ja nykyisen perustuslain aikana valtiosääntöasiantuntijat ovat suhtautuneet hyvin nihkeästi poikkeuslaki-insitituution käyttämiseen.

Yhteiskunta muuttuu, ja hallitusten on kuitenkin tehtävä yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka lainsäädännöllä saatetaan voimaan.

Nykyisin näyttää tulleen käytännöksi, että aloittaessaa työnsä kukin uusi hallitus laittaa ensi töikseen tulille jonkun suuren yhteiskunnallisen uudistuksen. Valmistelevien virkamiesten armeija teroittaa kynänsä ja ryhtyy työhön. Paperipino alkaa kasvamaan. Viimein sitten erilaisten välivaiheiden, mutkien ja korjausliikkeiden ja monien valiokuntakäsitteyjen jälkeen vaalikauden lopulla perustuslakivaliokunta toteaa jo ties monettako kertaa uudistuslakien perustuslainvastaisuuden. Seurauksena hallitusyhteistyö kriisiytyy ja mahdollisesti johtaa jopa hallituksen eroon. Vahtimestarit hakevat rullakot esiin, paperinkeräyskontit täyttyvät. 
Oikeuskansleri alkaa syyllistämään lainvalmistelijoita heikosta lainvalmistelun tasosta, vaikka hän on itse olleellinen osa sitä organisaatiota, lainvalmistelun neuvonantaja ja valvoja. Ja oikeuskansleri muistaa samalla syyllistää myös poliitikoita yhteiskunnallisten uudistusten yrittämisestä, vaikka se on poliitikkojen tehtävä, ja uudistuksille on kiistaton tarve.

Vaikka uudistuksen ja lakien valmistelu on epäonnistunut, ainoa tyytyväinen osapuoli tilanteessa voi olla virkamiesten armeija. Sillä on kulunut taas neljä vuotta virkatyössä, se on voinut tuntea itsensä tarpeelliseksi, säännöllinen palkka on juossut ja työ on mukavaa sisätyötä, ikälisät karttuvat ja eläkekin on taas vähän lähempänä. Virkamiehet ovat tehneet oman työnsä ja oman osansa hyvin. Kun vaalien jälkeen seuraava hallitus astuu tehtäväänsä, se kirjoittaa uuden kunnianhimoisen ohjelman, ja peli jatkuu taas uudelle kierrokselle.

On aivan kohtuullista asettaa lainvalmistelulle tehokkuuden paranemisen vaatimus. On huomattava, että lainvalmistelu on virkamiestyötä, ja se on irrallaan poliittisesta prosessista.

Demokraattisessa poliittisessa prosessissa saavutetaan asoiden käsittelyn ja päätösten legitiimiys. Poliittinen prosessi on osallistava ja monine vaiheineen ja neuvotteluineen ja kompromisseineen se on hidaskin. Demokraattista poliittista prosessia voidaan sanoa myös tehottomaksi, mutta se on järjestelmän legitiimiyden hyväksyttävä hinta.

Poliittista päätöksen jälkeen seuraavalta lainvalmisteluprosesilta voidaan kuitenkin odottaa tehokkuutta. Päätös on saanut legitiimisyyden poliittisessa prosessissa. Lainvalmisteluprosessi legalisoi sen minkä poliittinen prosessi on legitmoinut.

Lainvalmistelun  tehtävä on muuttaa päätös hyväksi, toimivaksi ja riittävän selkeätulkintaiseksi normistoksi, joka on sovussa perustuslain kanssa. Lainvalmistelu on enemmän tekniikkaa, ja siinä kohtaa ei enää käydä neuvotteluja päätöksestä ja sen sisällöstä. Valmistelulta voidaan edellyttää kohtuullista tehokkuutta.

Lainvalmistelu seuraa heti poliittista päätöstä, mutta se on kuitenkin luonteeltaan erilainen. Siitä johtuen lainvalmistelu ei voi siipeillä poliittisen prosessin rinnalla saman sateenvarjon alla vakuuttelemassa itselleen ja muille tehokkuuden mittareiden täydellistä soveltumattomuuttaa sen toimintaan. 

Kun tehokkuuden pullonkaula on lainvalmistelun esitysten ennakollinen perustuslainmukaisuuden varmistaminen, juuri sitä täytyy voida parantaa ja kehittää.

On tärkeä muistaa, että raha jota julkinen hallinto työhönsä käyttää ei ole virkamiesten rahaa tai valtion rahaa tai poliitikkojen rahaa, se on veronmaksajien rahaa. Sitä rahaa täytyy kohdella kunnioituksella ja käyttää viisaudella.

70 vuotta Kemin kapinasta - on jo totuuden aika

Kemin elokuussa 1949 tapahtuneen kapinan vuosipäivä on taas ollut. Poliittinen vasen laita on vuosipäivän tilaisuudessa taas kerran perusteettomasti syylllistänyt poliisia vahingoista, jotka äärivasemmisto kapinan yhteydessä aiheutti.

Mielenosoituspäivän tapahtumiin liittyviä virallisia asiakirjoja, pöytäkirjoja ja mukana olleiden kertomuksia lukemalla saa kyllä aivan erilaisen kuvan tapahtumien kulusta kuin vasemmistoliiton puhuja tapauksen muistomerkillä esitti.

Kemi Oy: puunkäsittelijöiden palkat olivat laskeneet työnantajan yksipuolisella ilmoituksella.

Kemijokisuun erottelutyömaan työntekijöiden huoli omista saavutetuista palkoistaan oli ymmärrettävä. He puolustivat saavutettua palkkatasoaan, jota työantaja senaikaisen palkkasäännöstelyn vuoksi pudotti lähes kolmanneksen. Tukilakot olivat laajat ja laajenivat koko ajan. Miljoonien tukkien pitkä suma Kemijokisuulla uhkasi jo koko kaupunkia. Pienilukuinen työnjohto ja lakon rikkurit tekivät pitkää työpäivää erottelutyömaalla.

Sodan päättymisestä oli kulunut nelisen vuotta. Ihmisillä oli voimakas halu rakentaa elämäänsä, mutta niinä aikoina lähes kaikesta arkipäiväisestäkin oli pula. Työväestön poliittinen tietoisuus ja organisoitumisaste oli suuri. Miehet olivat rintamalla tottuneet kovaan elämään ja väkivaltaankin. Tuollaisessa tilanteessa työnantajapuolen tekemä yhtäkkinen yhteen työntekijäryhmään kohdistama kolmenkymmenen prosentin palkanalennus osoitti työantajapuolen poliittisen pelisilmän puutetta. Työnantajapuoli ei ollut riittävästi  huomioinut, että armeijan käskyvaltasuhteet eivät toimi sellaisenaan työmarkkinoilla, vaan neuvotteluasenne on tarpeellinen. Yksipuolinen ilmoitusluontoinen päätös huomattavasta palkanalennuksesta suorastaan tarjoili sytytystarvikkeita poliittista epävakautta lietsoville ryhmille.
Työmarkkinapoliittinenn asetelma ei kuitenkaan poistanut tai pienentänyt poliisin kohdistuvan väkivaltatekojen rikoslainvastaisuutta ja rangaistavuutta.

Mielenosoittajien marssi Karihaaran työväentalolta kohti Jokisuun erottelutyömaata ei ollut spontaani. Paikalle oli kertynyt noin 3000 mielenosoittajaa. SKP:n piiritoimiston johto oli edellisenä päivänä pyytänyt väkeä tulemaan paikalle mielenosoitusmarssia varten ja johto oli pyytänyt osallistujia varustautumaan kivin ja lyömäasein, ja jättämään naiset ja lapset kotiin. Useita naisia kuitenkin osallistui joukkokokoukseen, ja lähti myös mukaan mielenosoituskulkueeseen. Mielenosoittajat valmistautuivat väkivallan käyttöön. Hengennostatushuudoissa he uhkasivat heittää rikkurit mereen.

SAK:n kommunistinen pääluottamusmies oli vähän aiemmin nostattanut lakkohenkeä todeten

puheessaan, että työläiset eivät pelkää edes Suomen armeijaa. Puheessaan puheenjohtaja uhosi että SAK:ssa on enemmän jäseniä kuin kasarmeilla on sotilaita, ja tarvittaessa työläiset vaikka kivittävät heidät kuoliaaksi.

Kun kolmentuhannen mielenosoittajan kivillä, vasaroilla ja lyömäseilla varustautunut kulkue lähti liikkeelle Jokisuun erottelutyömaata kohti, poliisille tuli siinä vaiheessa tietenkin huoli tapahtumien tulevasta kehityksestä. Mielenosoituskulkueen sivuilla liikkui polkupyörälähettejä,

jotka ryhmittivät isokokoisimmat osallistujat kulkueen keulaan. Kärkijoukoissa marssi myös Kemin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, jolla useat silminnäkijät sanoivat olleen ase taskussaan.

Tehtävänsä mukaisesti poliisit järjestivät ketjun Lautiosaaren tienristeysalueelle. Poliisien tehtävä on hillitä ja estää mielenosoitusten kehittymistä väkivaltaisiksi. Niin oli velvollisuus silloin ja samanlainen velvollisuus on edelleen.

Kun mielenosoituskulkueen kärkiosat  kohtasivat poliisiketjun, sadat kärjen takana olevat mielenosoittajat painoivat voimalla eteenpäin, ja alkoivat heitellä kiviä ja tiiliskiviä poliisien ja samalla myös eturivin mielenosoittajien päälle. Koko kulkueen kärkiosa painui poliisiketjun päälle, ja kymmenet mielenosoittajat alkoivat mukiloida poliiseja kivillä ja lyömäaseilla. Useita poliiseja loukkaantui. Pienilukuinen poliisijoukko joutui tilanteessa täysin alakynteen.

Koulutuksensa mukaisesti poliisi silloin käski päälle käynyttä joukkoa hajaantumaan, ja ampui ilmaan varoituslaukauksia käskyä tehostaakseen. Mielenosoittajajoukko perääntyi ja osa joukosta muodosti pienempiä ryhmiä, jotka uusina aaltoina kävivät poliisin päälle uudelleen useita kertoja.

Lopulta poliisien ilmaan ampumat varoituslaukaukset saivat mielenosoittajat perääntymään ja pakenemaan.

Seuranneessa tilanteessa kuorma-auton alle piiloutunut Anni Kontiokangas sai tapaturmaisesti surmansa, kun kuljettaja nousi autoonsa ja lähti siirtämään sitä.

Paikalle työvuoronsa jälkeen Veitsiluodosta pyöräillyt sivullinen Felix Pietilä lähti muiden mukana pakenemaan sekasortoa, ja sai pakomatkan aikana surmansa luodista. Yksittäinen laukaus lävisti vasemman keuhkon. Poliisin tekemän laboratoriotutkimuksen mukaan surmaluoti ei ollut lähtöisin poliisin aseesta. Myös mielenosoituskulkueen osanottajilla oli mukanaan aseita.

Viranomaisten tiedossa oli, että vähän aiemmin oli useita viranomaisten väkivaltaiseksi tuntemia vallankumouksellisia kiihottajia tullut rajan yli Neuvostoliitosta Suomeen. Osa heistä oli aiemmin loikannut Suomesta Neuvostoliittoon. Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja Ville Pessi oli käynyt Neuvostoliiton politbyroossa pyytämässä neuvostojoukkoja rajan yli apuun, kunhan kommunistit olisivat ensin saaneet valtakunnassa riittävästi sekasortoa ja väkivaltaa aikaiseksi.

Politbyroon vastaus puheenjohtajalle oli ollut välttelevä, se oli luvannut neuvostojohdon ensin katsovan mitä suomalaistoverit saavat maassaan aikaiseksi. 

Ehkä vasta julkisuuteen tullut asekätkentäkin oli osaltaan jäähdyttämässä neuvostojohdon intoa sekaantua sotilaallisesti tapahtumiin.

Parikymmentä poliisia loukkaantui Kemin kapinassa, muutamat vakavasti. Mielenosoittajat pakenivat lopulta sekasorron vallassa, sadat heistä pitkin metsiä kohti kaupungin keskustaa.

Poliisi haki kuulusteluihin satoja kulkueeseen ja kapinaan osallistuneita. Syytteeseen heistä joutui 127, joista oikeus tuomitsi vankeusrangaistukseen 63 kapinallista. Vähän myöhemmin eli maaliskuussa 1950 Suomen valtio armahti kaikki tuomitut erillislailla. On mahdollista, että päätöksen taustalla on ollut ulkopuolista vaikuttamista. Valtiojohdon olisi syytä olla hyvin tarkkana siinä, että poliittiset seikat eivät vaikuta lainkäyttöön ja seuraamusten mittaamiseen. Tässä tapauksessa näin kävi.

Valtio palautti välittömästi Kemi Oy:n puunkäsittelijöiden palkat ennalleen, kapinaa edeltävälle tasolle.

Poliisi teki kapinapäivän iltana ratsian SKP:n piiritoimistoon. Se löysi piiritoimiston pöydältä vallankumoussuunnitelman, jossa oli kommunistien suunnitelma levittää väkivalta ja sekasorto koko maahan. Paperi joutu Valtiollisen poliisin käsiin, ja siellä se ”katosi” jäljettömiin. 

Sisäministeri Yrjö Leinon aikana Valpo oli kommunistien käsissä. Paperilla olleesta vallankumoussuunnitelmasta on silminnäkijäpoliisin antama todistus.

Vielä viikkoja tapahtumien jälkeen kommunistien joukosta tuli uhkauksia neuvostoarmeijan väliintulosta. Rajavartioston antaman tiedon mukaan kuitenkaan noihin aikoihin sen tietoon ei tullut mitään siihen viittaavaa liikehdintää itärajan takana tai Porkkalassa.

Tapahtuman yhteydessä Kemin poliisi teki sen mitä käskettiin. Se pienintä mahdollista voimaa käyttäen pysäytti väkivaltaan valmistautuneen joukon, ja esti suurten väkivaltaisuuksien syntymisen erottelutyömaalla.  Moni kemiläinen poliisi loukkaantui kapinallisten iskuista ja kivisateesta. Kaikesta huolimatta, heti noiden tapahtumien jälkeen ja pitkin vuosikymmeniä paikallinen poliisi on tullut erittäin hyvin toimeen työväestön ja myös kapinaliikkeeseen osallistujien kanssa. Sopu ja keskinäinen arvostus on säilynyt puolin ja toisin.

Kemi Oy:n puunkäsittelijöiden lakon tueksi alkaneet laajat tukilakot olivat elokuun puolivälissä tuottamassa lakkolaisten tavoitteleman tuloksen, eli puunkäsittelijöiden palkkojen pysymisen ennallaan. Työnantajapuoli oli mahdottomassa tilanteessa, tehtaiden tukilakot laajenivat ja miljoonien uittotukkien suma uhkasi jo Kemin kaupunkia.  

Lakkoliikkeen liepeille ja sen sisään oli kuitenkin sen alettua nopeasti ilmaantunut väkivaltaa ja sekasortoa tavoittelevia ulkopuolisia voimia. Heidän tavoitteensa olivat täysin erit kuin palkoistaan huolestuneiden työläisten tavoitteet. Puunkäsittelytyöntekijöiden tavoite oli saada palkat  nopeasti ennalleen ja lakko loppumaan. Äärivasemmistolaisten SKP:n vallankumouksellisten tavoitteena ei lainkaan ollut puunkäsittelijöiden palkkojen palaaminen ennalleen, vaan lakon jatkuminen ja sekasorto ja väkivalta. 

He tavoittelivat vallankumousta. Monet heistä olisivat mielellään nähneet Stalinin Suomen isäntänä. Kaikkien onneksi poliisi ehti pysäyttää mielenosoituskulkueen, ja sai tilanteen rauhoittumaan nopeasti.

Vallankumoukselliset tarvitsivat marttyyreja.  Felix Pietilän leski oli koko elämänsä ajan surullinen siitä, että hänen työvuoronsa päätyttyä sivullisena tapahtumapaikalle pyöräilleen ja luultavimmin jonkun mielenosoittajan aseesta lähteneeseen luotiin kuolleen miehensä muistoa äärivasemmisto on vuosikymmenet käyttänyt ja käyttää edelleen omassa vallankumouspropagandassaan.

Vasemmiston paikalle pystyttämässä muistomerkin teksti vääristelee tapahtumia. 

Tekstin mukaan poliisi avasi tulen kohti työläisten rauhallista mielenosoitusta. 

Mielenosoitus ei ollut rauhallinen, ja poliisi ampui ainoastaan varoituslaukauksia ilmaan, poliisi ei missään vaiheessa ampunut kohti mielenosoittajia.